Kiva päivä koulussa

I SALUTE YOU, tervehdin teitä, tutut ja tuntemattomat blogini lukijat!
Täällä Takaokassa alkaa nyt syksy. Ruska eli kooyo värittää puut ja mun pitää alkaa valmistautumaan ensimmäiseen talveeni Japanissa. Olen kuullut huhuja, että japsit eivät osaa lämmittää talojaan talvella, tai he eivät yleensäkään osaa rakentaa taloja talvikäyttöön, joten sisätiloissa on MUKA kylmempää kuin ulkona. Ainakin joissain talouksissa. Mutta enköhän minä suomalaisena sissinä selviä yhdestä pahimmillaan n.-3 asteisesta talvesta! Camaan! Laittakaa kolmosen jälkeen nolla niin sitten alkaa olla jo vilu.

Tältä näyttivät koulumatkamaisemat kello yhdeksän aamulla.

Mulla on ollut tänään kivaa koulussa. Sitä sattuu täällä aika usein, mutta nyt perjantaina on ollut erityisen mukavaa. Aamu alkoi robottikurssilla (virallisesti äänikurssilla). Kuulostaa jännältä, ja sitä se juuri olikin :) Sain rakentaa lego-robotin, joka voisi tehdä vaikka minkälaisia temppuja, mutta mun tekemä robo on tosi vajaaälyinen.
Ja tässä se on:

RAULI-ROBOTO!

Tässä on Rauli todellisuudessa. Ei se oikeasti tuhoa mitään.

Kun robo-tunti loppui, mun luokkakaverit tai oikeastaan työhuonekaverit pitivät mulla tervetuliaisjuhlat. Se on hyvin tavallista Japanissa: jos johonkin yhteisöön, kuten työpaikalle tai luokalle tulee uusi jäsen, sille pidetään juhlat. Musta tämä oli vähän liioittelua, mutta tulihan siitä tosi hyvä mieli. (Olen selkeästi nöyrä ja vaatimaton suomalainen joissain tilanteissa.) Luokkikset tekivät mulle perinteistä Osakasta kotoisin olevaa ruokaa TAKOYAKIA, elikä suomeksi mustekalapullia. Tai voi pullan sisällä olla muutakin kuin mustekalaa, kuten katkarapuja ja juustoa jne. Ne on kyllä tosi hyviä! Lähes lempiruokaani täällä.

Yuki on graafinen suunnittelija ja tosi hyvä pullanpyörittäjä!

Machiko syö nattouta, elikä vähän niin kuin mädäntyneitä papuja tai vastaavaa.. Tämä on Japanin mämmiä: näyttää ihan kauhealta, mutta jotkut tykkää :)

Ne penteleet laittoivat mutkin hommiin.

Pieni vaaleanpunainen graafikko herää minussa Japanissa. Kawaii.

Tämän kuuloista englantia täällä puhutaan. Eli aika rankkaa japani-enkkua. Mulla on KAUHEA kiire oppia puhumaan japania, koska...Kyllä te tiedätte!

Usva on syönyt osan Futagami-Yamasta. Näkymä koulun ikkunasta kello kolme päivällä.

Loppukevennykseksi monille tuttu pandavideo! Tää tuli eilen telkkarista ja Kazumi näki tämän ekaa kertaa elämässään. (Itse olen nähnyt tämän ehkä noin miljoona kertaa.)
"Motha panda was so suprised!"
Kyl nauratti ihan vallan kauhiast!