torstai 25. lokakuuta 2007

Kiva päivä koulussa


I SALUTE YOU, tervehdin teitä, tutut ja tuntemattomat blogini lukijat!
Täällä Takaokassa alkaa nyt syksy. Ruska eli kooyo värittää puut ja mun pitää alkaa valmistautumaan ensimmäiseen talveeni Japanissa. Olen kuullut huhuja, että japsit eivät osaa lämmittää talojaan talvella, tai he eivät yleensäkään osaa rakentaa taloja talvikäyttöön, joten sisätiloissa on MUKA kylmempää kuin ulkona. Ainakin joissain talouksissa. Mutta enköhän minä suomalaisena sissinä selviä yhdestä pahimmillaan n.-3 asteisesta talvesta! Camaan! Laittakaa kolmosen jälkeen nolla niin sitten alkaa olla jo vilu.

Tältä näyttivät koulumatkamaisemat kello yhdeksän aamulla.


Mulla on ollut tänään kivaa koulussa. Sitä sattuu täällä aika usein, mutta nyt perjantaina on ollut erityisen mukavaa. Aamu alkoi robottikurssilla (virallisesti äänikurssilla). Kuulostaa jännältä, ja sitä se juuri olikin :) Sain rakentaa lego-robotin, joka voisi tehdä vaikka minkälaisia temppuja, mutta mun tekemä robo on tosi vajaaälyinen.
Ja tässä se on:
RAULI-ROBOTO!

Tässä on Rauli todellisuudessa. Ei se oikeasti tuhoa mitään.


Kun robo-tunti loppui, mun luokkakaverit tai oikeastaan työhuonekaverit pitivät mulla tervetuliaisjuhlat. Se on hyvin tavallista Japanissa: jos johonkin yhteisöön, kuten työpaikalle tai luokalle tulee uusi jäsen, sille pidetään juhlat. Musta tämä oli vähän liioittelua, mutta tulihan siitä tosi hyvä mieli. (Olen selkeästi nöyrä ja vaatimaton suomalainen joissain tilanteissa.) Luokkikset tekivät mulle perinteistä Osakasta kotoisin olevaa ruokaa TAKOYAKIA, elikä suomeksi mustekalapullia. Tai voi pullan sisällä olla muutakin kuin mustekalaa, kuten katkarapuja ja juustoa jne. Ne on kyllä tosi hyviä! Lähes lempiruokaani täällä.

Yuki on graafinen suunnittelija ja tosi hyvä pullanpyörittäjä!

Machiko syö nattouta, elikä vähän niin kuin mädäntyneitä papuja tai vastaavaa.. Tämä on Japanin mämmiä: näyttää ihan kauhealta, mutta jotkut tykkää :)

Ne penteleet laittoivat mutkin hommiin.

Pieni vaaleanpunainen graafikko herää minussa Japanissa. Kawaii.


Tämän kuuloista englantia täällä puhutaan. Eli aika rankkaa japani-enkkua. Mulla on KAUHEA kiire oppia puhumaan japania, koska...Kyllä te tiedätte!

Usva on syönyt osan Futagami-Yamasta. Näkymä koulun ikkunasta kello kolme päivällä.


Loppukevennykseksi monille tuttu pandavideo! Tää tuli eilen telkkarista ja Kazumi näki tämän ekaa kertaa elämässään. (Itse olen nähnyt tämän ehkä noin miljoona kertaa.)
"Motha panda was so suprised!"
Kyl nauratti ihan vallan kauhiast!

sunnuntai 21. lokakuuta 2007

Koulun bileet

Meidän koulussa järjestetään joka vuosi hulinat, jossa opiskelijat voivat esitellä ja myydä töitänsä. Tapahtuma oli varsin onnistunut ja lämminhenkinen. Tarjolla oli ruokaa, tanssia, musiikkia, hyvää meininkiä ja ennen kaikkea taidettataidettataidetta!

Tässä on mun tutor Mio 20vee. Mio on paras japanilainen englanninkielen puhuja koko Takaokassa! Hän pieksee kaikki opettajatkin ihan tosta noin, vaikka silmät kiinni ja suu sidottuna. Englantia hän on oppinut puhumaan toki koulussa (mikä ei ole täällä päin lainkaan itsestäänselvyys), mutta hän kuuntelee myös joka päivä tunnin jotain englanninkielistä radiokanavaa. Muutenkin Mio on yleislahjakas kaikessa mitä hän tekee, hän aloitti mm. juuri venäjän kielen opinnot...

Tässä on mun työhuonekaverit Kana (JOO, ihan normaali tytön nimi täälläpäin :) ja Machiko. He myivät kaikenlaista itsetekemää kamaa kuten t-paitoja, kortteja ja pinssejä.

Momoko on mun ja Kazumin naapuri. Sillä oli pieni koju meidän koulun juhlissa missä se myi ilmeisesti kirjekuoria... Huomatkaa mun tekemä kortti roikkuu narulla!


Takami sai koulun bileisiin tyttö-maalauksensa valmiiksi. Takami näyttää todella stereotyyppiseltä feminiinisen sirorakenteiselta japanilaismieheltä.

Yksi makeimpia juttuja koulufestareilla oli tanssiesitys, joka vaikutti hyvinkin perinteikkäältä pukuineen, naksuttimineen ja kuvioineen. Tämä oli kertakaikkisesti hienoin tanssi mitä olen koskaan nähnyt! Missäköhän voi ottaa tanssikursseja....





Tässä on mun koulun sisäpihaa. Bileissä soitti ehkä maailman oudoin yhtye..




Lauantai iltana oltiin syömässä ulkona. Paikalla olivat Kazumi, Mika, Peltosten perhe eli Junko ja Mikko sekä heidän ystävänsä Natsuko ja Taketo.
Tuli taas maistettua ennenmaistamattomia makuja kuten sammakonreittä, mössöä joka paistetaan ison lehden päällä (Taketon kotialueen perinneruokaa), mustekalaa, simpukoita, korealaista pizzaa (näytti ihan meidän nokkoslätyiltä) ja ties mitä kaikkea. Japanissa kun mennään kavereiden kanssa syömään, tarjoilija tuo pöytään erinäisen määrän ruoka-annoksia, mistä jokainen voi mielensä mukaan napata omalle lautaselleen mitä haluaa. Elikä kukaan ei tilaa omaa annosta vaan kaikki jaetaan kimpassa. Laskukin.

Taketon kulinaristiset kokemukset.

tiistai 16. lokakuuta 2007

Matsutake mania!

Japanilaiset tykkäävät matsutake -sienistä (suomeksi männyntuoksuvalmuskoista)! Niissä on kuulemma niin vastustomattoman herkullinen tuoksu ja mitä ilmeisemmin myös maku. Suomalaisiin sieraimiin odööri ei mitä luultavammin sovi.

Japanissa matsutakesta on kirjoitettu jo 1200-luvulla runoja. Se on ollut alun perin keisarin ja korkeamman hovin ruokaa. Japanissa matsutake liittyy syksyn ritualisoimiseen.

Japanissa ja monissa muissakin maissa kasvaa matsutakeja, mutta Japanissa ne ovat TODELLA harvinaisia ja muissa maissa ne eivät ole yhtä laadukkaita (=lemuavia). Mutta suomalaiset sienet ovat kuulemma MELKEIN yhtä hyviä kuin japanilaiset, joten siitä johtuu tämä valtava matsutake-haloo viime aikoina.


Katselin eilen televisiota ja sieltä tuli matsutake-ohjelmaa joka oli kuvattu Suomessa. Nämä kaksi seikkailijaa olivat matsutake-pyhiinvaellusmatkalla siellä kotomaassa.

He olivat ihan kipinöissä kun pääsivät lopulta metikköön.

Suomi-uutisissa oli jotain juttua näistä tyypeistä.

Matsutaken tunnistaa tuoksusta. Pienet sienet ovat parempia kuin isot. Yhdestä Suomesta tuodusta sienestä maksetaan täällä n. 2000-3000 yeniä (12-18 euroa), mutta yksi japanilainen matsutake maksaa 20000-30000 yeniä! Ovat siis sienet hinnoissaan..

Kun sieniä oli tarpeeksi, alettiin kokkaamaan...

Sienet grilliin ja menoksi.

OISHII = NAM !!!

Ja japsiyleisö oli taas ihan myyty!



lauantai 13. lokakuuta 2007

Karaoke fever!


Kukkuluuruu, mitäs kuuluu?

Seuraavaksi esittelen kasan hyvin sekalaisia kuvia ja juttuja täältä Japanista.

Täällä TV-ohjelmat ovat TODELLA outoja ja absurdeja. Ohjelmissa voi tapahtua oikeastaan mitä vain. Erityisesti showt missä on mukana ruokaa ja julkkiksia on tosi kuumaa tavaraa . Ohjelmassa ei todellakaan tarvitse olla mitään tolkkua, kunhan meno on tarpeeksi outoa ja äänekästä, niin hyvä tulee. Tässä on pari kuvaa tytöstä, joka voi syödä niin paljon kuin vain napa vetää! Kirjaimellisesti. Gyary-sone (taiteilijanimi) on nyt tosi suosittu hahmo televisiossa. Tyypillinen ohjelma, missä hän on mukana on katsomista kun hän syö kymmeniä lautasia tyhjäksi ja ihmiset ihmettelevät vieressä. "OOOOOOOH". Hänen vatsalaukkunsa on todella venyvä ja hän ahtanut yhden syömisiltansa aikana jopa 16 kiloa ruokaa naamaansa! Sitten hän käy vessassa (ei oksentamassa, vaan ruoka tulee ulos luonnollisia reittejä) ja voi taas syödä lisää. Tytöllä on kaksi isoveljeä, jotka ovat aina syöneet kuin hevoset, joten Gyary-sone on mättänyt yhtä paljon ruokaa naamaansa kuin he (ja enemmänkin) ja tämän takia hänelle on kehittynyt supervatsalaukku.
Parasta tässä kaikessa on se, ettei hän liho ollenkaan. Hän on tosi pieni ja tosi söpö, joten suosio on täällä takuuvarma.


"Nam, sadas lautanen menossa."

Tässä on MINOMONTA. Hän on maailman kiireisin ihminen, ainakin jonkin vuoden Guinnesin ennätyskirjan mukaan. Hän nukkuu kuulemma pari tuntia yössä ja lopun ajan tekee töitä TV-maailmassa. Tätä herraa näkee siis koko ajan telkkarissa.


Ostin jo Tokiosta tabit, elikä sorkkakengät, niin kuin olen itse ne nimennyt. Ne ovat todella mukavat jalassa ja kieltämättä erikoisen näköiset joten käytän niitä nykyään koko ajan. Tabit ovat lempikenkäni maailmassa! Kengät ovat lähinnä tarkoitettu työläisille, joten kun kävelen muka muotitietoisena ympäriinsä, ihmiset naureskelevat, että kappas, turistilla on duunarin kengät jalassa! Mutta eipä siinä mitään, sorkkatossuja en vaihda enää mihinkään.

Löysin Tokiosta erikoiset sukat. Hmmm, kukakohan on nyt plagioinnut ja ketä! Huomatkaa, että "lakupekka" on sukan ala-, ei yläpuolella... Täällä olisi nyt rotusyrjintä-aktivisteille hommaa.


Japanikotini viereisellä pellolla kasvaa isoja kasveja ja tämä mies kaivaa joka päivä jotain tosi salaperäistä salaojaa niiden keskelle. Pitäisiköhän mennä kysymään mitä hän touhuilee?

Kukkajuttuja Maija-tädille!



IKEBANA
Törmäsin pienimuotoiseen ikebana -näyttelyyn ja tämä systeemi oli minusta kaikkein kaunein.


Perhonen Pekalle! Täällä on valtavia perhosia, mutta ne lepattelee menemään niin lujaa, ettei ole mahdollista ottaa niistä tämän selkeämpiä kuvia. Mutta jos lykästää, nappaan joskus vielä parempia.

Tässä on mun pää-sensei Hirafumi Adachi. Hänellä on tosi hyvä huumorintaju, mutta hän ei puhu lainkaan englantia. Me aletaan kohta maalaamaan taulua ja päätin yllätyksellisesti tehdä PANDAN! Ostin mahtavan pandakuvakirjan kirjakaupasta :) Sensei tässä opettaa miten käytetään japanilaistyylisesti teroitettua, elikä veitsellä veistettyä lyijykynää. Teroittimeen he eivät täällä koske.

Emi Kiyokawa selittää mystisiä menetelmiä Takami-sanille.

Takami-san on mun kanssa Nihonga -maalauskurssilla. Hän on todella hyvä piirtämään ja maalaamaan.

Tässä on Toyaman linna.


Ja loppuhuipennukseksi olin eilen neljän aikaan yöllä laulamassa karaokea! FIRST TIME SINGING KARAOKE IN JAPAN!
Se oli hieno hetki ihmisen elämässä. Hauskaa oli löytää HIM:iä ja LORDIA japsimasiinasta. Ja vaikka onkin hieman vaikeaa laulaa hyvin, eli nuotissa Hard Rock Hallelujaa niin pakkohan se oli edes yrittää. Luultavasti japanilaiset eivät niin kauheasti lämmenneet sille musiikille :) Mutta he olivat kyllä tyytyväisiä kun lauloin ainakin kymmenen eri laulua illan aikan! Joka laulun jälkeen tuli raikuvat ablodit, totta kai:) Karaoken laulaminen tapahtuu pienissä kopeissa, joihin mahtuu n. seitsemisen ihmistä. Tämä voi toki vaihdella eri paikoissa. Sitten niihin koppeihin voi tilata juomaa. Hinnoista en tiedä, koska saavuin paikalle niin myöhään, joten en maksanut mistään yhtään mitään. :)

sunnuntai 7. lokakuuta 2007

Koirat vuorella


Sunnuntaina oltiin Tateyama -vuoristossa koirien kanssa sähläämässä. Herättiin Kazumin kanssa kuudelta aamulla (olin juuri saanut unirytmini normaaliksi ja heti piti heräillä aikaisin:), pakattiin kamat ja lähdettiin Peltosille. Peltoset ovat yhtäkuin Mikko ja Junko ja nykyään myös pieni Piko, joka on 3kk vanha shibainu -koiranpentu. Shibainut muistuttavat suomenpystykorvia ja ovat täällä yhtä perinteinen koirarotu kuin suomikset siellä.
Sitten haettiin Junkon kaveri Seiko matkan varrelta ja hänen kaksi koiraansa Tenten ja Kotarou. Matka vuoristoon kesti pari, kolme tuntia ja perillä odotti paljon koiraomistajia koirineen. Kyseessä oli jokavuotinen, en osaa sanoa kuinka perinteikäs, koiratapahtuma, missä tehdään eripituisia vuoristolenkkejä koirien kera, hengaillaan koiraihmisten kanssa ja lopuksi voi osallistua häröily-agilityyn (ei kovin kovatasoiseen) ja muuhun oheistoimintaan. Eli aika hieno reissu koirahullulle ihmiselle. Kiitos vain kovasti Peltosille, että otitte mut mukaan!

Arigatoo gozaimasu Junko for taking me to the dog extravaganza! It was very nice day for me!



Moni tietää varmaan wasabin? Se on sitä vihreää, rankanmakuista töhnää, mitä voi laittaa sushiin ja muuhun japanilaiseen ruokaan. No, tällaisilla plantaaseilla niitä kasvatetaan. Kasvista käytetään sen juuri tahnan valmistukseen.



Kahdeksanvuotias Tenten oli touhukas ja äänekäs tapaus. Sille sai sanoa monesti päivän aikana URUSHAI!! eli olepa hiljaa.

Pikosta tulee isona aikamoinen veijari. Sen näkee jo katseesta :)

Seiko, Junko, Mikko ja koiruudet.

Tämän kaverin häntä ja korvat olivat värjätty.

Tällä herralla ei ollut toista takajalkaa. Hyvin kuitenkin näytti liikkuminen sujuvan rullatuolissa.

Päivän lopuksi jotkut pukivat koiransa hassunnäköisiksi ja sitten mentiin ympyrää ja esiteltiin omaa haukkua.


Samurai-koira oli oma suosikkini, mutta sen sijaan transu-koira voitti kilpailun...

Eli tämä.

Nukuttaaaaaa jo.