Eka ja toka päivä koulussa sekä Imizu Hikiyama festivaalit

OSOITTEENI ON:
MY ADDRESS IS:

Johanna Uhrman
Leopalace Dream
2-10-59-110
Shugo-machi, Takaoka
933-0983 Toyama JAPAN

Näkymä kotitaloni pihalta.

Maanantaina alkoi sitten koulu. Siellä oli koordinaattoria, opettajaa, tutoria ja kaverin kaveria vastassa. Käteen pinottiin kasa paperia ja informaatiota ja hirveä pulputus kävi japaniksi. Muutama henkilö sadasta puhuu jotenkin englantia joten oli taas aikamoista eleilyä, että sai asiansa ymmärretyksi. Onneksi Kazumi tulkkasi hienosti:) Edes koulun rehtori ei puhunut kuin hätäistä englantia, joten tuli hieman epäinternationaalinen olo. Ja samalla myös tajusi, että nyt pitää alkaa tunkemaan sitä japaninkieltä aivoon ihan tosissaan. Luultavasti naapuripitäjässä olisi japaninkielen tunteja tarjolla, joten matka käy sinne jos ne mut sinne vain huolii. Ja kyllähän sitä koko ajan oppii sanoja kun vain kuuntelee.

Mulla alkaa koulussa seuraavat kurssit:

-Japanese traditional painting (perinteistä japanilaista maalausta ja piirustusta)
-Fresco production (fresco maalausta!)
-Image information processing training (ei tajunnut yhtääään mitä tämä on.. :)
ja
-Sound information processing training (äänen tekemistä taidetarkoitukseen kenties?)

Eli ainakin tulee olemaan erilaista jos jotakin. Opet kysyivät, että olenko kiinnostunut web designista, johon vastasin kieltävästi joten eipä ainakaan sitä tarvitse tehdä. Enemmän olisin odottanut ihan vain maalaamista tai piirtämistä, mutta ei voi koskaan tietää mitä noi kurssit sitten käytännössä tarkoittaa. Iloisin mielin siis mennään.

Koulun vieressä on VUORI FUTAGAMA, jonka rinnettä kiipesin jonkin matkaa. Tältä näyttää Takaoka hieman ylemmästä perspektiivistä.

Ensimmäinen bambumetsäni löytyy ihan koulun vierestä.

Rinteellä oli hautausmaa.

Ötökät ovat täällä tätä kokoluokkaa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nyt tiistaina mulla oli sitten ensimmäinen oppitunti: perinteistä japanilaista maalausta ja piirtämistä. Tunnin (tai tuntien) aluksi kävi taas kauhea pölpötys japaniksi ja meidän sensei Emi Kiyokawa esitteli perinteisiä maaleja ja vehkeitä millä taidetta on ennen tehty ja tehdään kai vieläkin. Vaikea sanoa varmuudella kun en tajunnut mitään.
Sitten alettiin piirtämään kukkia ja vihanneksia. :) Se oli ihan jees, mutta kommentointi oli tyyliin: "very good, draw more bigger". Mulla oli vain normikokoinen luonnoslehtiö ja yksi tussi mukana, joten oli vähän vaikea piirtää isosti. Kaikilla muilla oli isot paperit ja kaikenmaailman kyniä ja pensseleitä. En tiennyt, että tultaisiin piirtämään, joten tuli vähän epäinformoitu olo. Lopulta yksi opettaja haki mulla kaikki mahdolliset välineet ja ilmeisesti saan pitää ne. Vaikea taas sanoa, kun en tajunnut mitään :) Sitten kaikki opettajat vain katosivat jonnekin ja luokka jäi piirtämään. Jossain vaiheessa alkoi ramaisemaan ja lähdin kotiin.

Emi Kiyokawa selittää japaniksi perinteisen japsimaalauksen eli Nihongan saloja.

--------------------------------------------------------------------------------------------------


Eilen maanantaina oli aikamoiset juhlahulinat tässä lähistöllä. Imizu Hikiyama festivaalit koostuvat juhlatuulella olevista nuorista ja vanhemmistakin miehistä, jotka työntävät ja vetävät ympäriinsä isoja kärryjä, jotka ovat täynnä lamppuja. Ja toki yleisöstä joka tätä kaikkea katsoo. Juhlien tarkoituksena on kiittää jumalia hyvästä riisisadosta (ja varmaan hyvästä sadosta yleensäkin). Mennessään miehet (naiset eivät saa osallistua kärryjenvetoon) lauloivat, huusivat, elämöivät ja paukuttelivat kaikenlaisia paukuttumia. (Lisätietona miksi naiset eivät saa vetää kärryjä: NO siksi koska tämän juhlan pääjumala on nainen ja hän tulisi mustasukkaiseksi jos kulkueessa olisi naisia..) Oli äänekäs ja surrealistinen meininki. Jotkut sedät kävivät tuttavallisiksi kun olin niin oudon näköinen ja he olivat ilmiselvästi hieman yopparatteja elikä kännissä, joten he tulivat tiedustelemaan, että mistä päin maailmaa olen kotoisin. Se oli hieman pelottavaa, koska japanilaiset ovat yleensä tyyniä kuin viilipytyt ja yhtäkkiä joku tulee huutamaan korvaan, että mistähän neiti on kotoisin. Selvisin kuitenkin hengissä kotiin.