Karaoke fever!

Kukkuluuruu, mitäs kuuluu?

Seuraavaksi esittelen kasan hyvin sekalaisia kuvia ja juttuja täältä Japanista.

Täällä TV-ohjelmat ovat TODELLA outoja ja absurdeja. Ohjelmissa voi tapahtua oikeastaan mitä vain. Erityisesti showt missä on mukana ruokaa ja julkkiksia on tosi kuumaa tavaraa . Ohjelmassa ei todellakaan tarvitse olla mitään tolkkua, kunhan meno on tarpeeksi outoa ja äänekästä, niin hyvä tulee. Tässä on pari kuvaa tytöstä, joka voi syödä niin paljon kuin vain napa vetää! Kirjaimellisesti. Gyary-sone (taiteilijanimi) on nyt tosi suosittu hahmo televisiossa. Tyypillinen ohjelma, missä hän on mukana on katsomista kun hän syö kymmeniä lautasia tyhjäksi ja ihmiset ihmettelevät vieressä. "OOOOOOOH". Hänen vatsalaukkunsa on todella venyvä ja hän ahtanut yhden syömisiltansa aikana jopa 16 kiloa ruokaa naamaansa! Sitten hän käy vessassa (ei oksentamassa, vaan ruoka tulee ulos luonnollisia reittejä) ja voi taas syödä lisää. Tytöllä on kaksi isoveljeä, jotka ovat aina syöneet kuin hevoset, joten Gyary-sone on mättänyt yhtä paljon ruokaa naamaansa kuin he (ja enemmänkin) ja tämän takia hänelle on kehittynyt supervatsalaukku.
Parasta tässä kaikessa on se, ettei hän liho ollenkaan. Hän on tosi pieni ja tosi söpö, joten suosio on täällä takuuvarma.

"Nam, sadas lautanen menossa."

Tässä on MINOMONTA. Hän on maailman kiireisin ihminen, ainakin jonkin vuoden Guinnesin ennätyskirjan mukaan. Hän nukkuu kuulemma pari tuntia yössä ja lopun ajan tekee töitä TV-maailmassa. Tätä herraa näkee siis koko ajan telkkarissa.

TABI

Ostin jo Tokiosta tabit, elikä sorkkakengät, niin kuin olen itse ne nimennyt. Ne ovat todella mukavat jalassa ja kieltämättä erikoisen näköiset joten käytän niitä nykyään koko ajan. Tabit ovat lempikenkäni maailmassa! Kengät ovat lähinnä tarkoitettu työläisille, joten kun kävelen muka muotitietoisena ympäriinsä, ihmiset naureskelevat, että kappas, turistilla on duunarin kengät jalassa! Mutta eipä siinä mitään, sorkkatossuja en vaihda enää mihinkään.

Löysin Tokiosta erikoiset sukat. Hmmm, kukakohan on nyt plagioinnut ja ketä! Huomatkaa, että "lakupekka" on sukan ala-, ei yläpuolella... Täällä olisi nyt rotusyrjintä-aktivisteille hommaa.


Japanikotini viereisellä pellolla kasvaa isoja kasveja ja tämä mies kaivaa joka päivä jotain tosi salaperäistä salaojaa niiden keskelle. Pitäisiköhän mennä kysymään mitä hän touhuilee?

Kukkajuttuja Maija-tädille!

IKEBANA
Törmäsin pienimuotoiseen ikebana -näyttelyyn ja tämä systeemi oli minusta kaikkein kaunein.

Perhonen Pekalle! Täällä on valtavia perhosia, mutta ne lepattelee menemään niin lujaa, ettei ole mahdollista ottaa niistä tämän selkeämpiä kuvia. Mutta jos lykästää, nappaan joskus vielä parempia.

Tässä on mun pää-sensei Hirafumi Adachi. Hänellä on tosi hyvä huumorintaju, mutta hän ei puhu lainkaan englantia. Me aletaan kohta maalaamaan taulua ja päätin yllätyksellisesti tehdä PANDAN! Ostin mahtavan pandakuvakirjan kirjakaupasta :) Sensei tässä opettaa miten käytetään japanilaistyylisesti teroitettua, elikä veitsellä veistettyä lyijykynää. Teroittimeen he eivät täällä koske.

Emi Kiyokawa selittää mystisiä menetelmiä Takami-sanille.

Takami-san on mun kanssa Nihonga -maalauskurssilla. Hän on todella hyvä piirtämään ja maalaamaan.

Tässä on Toyaman linna.

Ja loppuhuipennukseksi olin eilen neljän aikaan yöllä laulamassa karaokea! FIRST TIME SINGING KARAOKE IN JAPAN!
Se oli hieno hetki ihmisen elämässä. Hauskaa oli löytää HIM:iä ja LORDIA japsimasiinasta. Ja vaikka onkin hieman vaikeaa laulaa hyvin, eli nuotissa Hard Rock Hallelujaa niin pakkohan se oli edes yrittää. Luultavasti japanilaiset eivät niin kauheasti lämmenneet sille musiikille :) Mutta he olivat kyllä tyytyväisiä kun lauloin ainakin kymmenen eri laulua illan aikan! Joka laulun jälkeen tuli raikuvat ablodit, totta kai:) Karaoken laulaminen tapahtuu pienissä kopeissa, joihin mahtuu n. seitsemisen ihmistä. Tämä voi toki vaihdella eri paikoissa. Sitten niihin koppeihin voi tilata juomaa. Hinnoista en tiedä, koska saavuin paikalle niin myöhään, joten en maksanut mistään yhtään mitään. :)