Matkajuttuja osa 1, okonomiyaki ja Little Boy

Heipat!

Jonna-Konna palaa takaisin sivistyksen ja internetin pariin!

Olen ollut nämä kaksi viimeistä viikkoa matkoilla ympäri Honshua ja vihdoinkin tänään kameran muistikortit on tyhjennetty, univelat saatu melkein maksettua sekä uusi suomalainen vaihto-oppilas JENNI saatu turvallisesti saatettua Takaokan huomaan. Joten näin ollen voin viimeinkin istahtaa aloilleni, hörpätä chu-hi:ta ja muistella mitä matkoilla tapahtuikaan.


Homma alkoi Takaokan rautatieasemalta eräänä sateisena aamuna kello viiiisi. Aivan liian aikaisin kaksi kuukautta lomilla olleen taiteilija-rentun makuun, mutta vaihtoehtoja ei pahemmin ollut. Minä ja luokkakaveri Takuro ostettiin halvin mahdollinen junalippu eli juuhachi-kippu, jota myydään vain niinä aikoina kun koululaisilla on lomat. Lippu on halpa, mutta sillä voi matkustaa vain hiiiiiiitaissa paikallisjunissa, jotka pysähtyvät lähes joka asemalla. Määränpäänänämme oli Izumo, joka ei sinänsä ole niin kaukana, (Takaokasta jotain 400 km), mutta matka sinne kesti 15 tuntia! Jep, junasta junaan mentiin. Ja ilman paikallisen apua en olisi koskaan selvinnyt moisesta, sillä joskus junaa piti vaihtaa hirveätä haipakkaa, eikä virheliikkeille tai turistille ominaiselle haaveilulle, jäänyt paljon aikaa.

Matkan varrella eksyimme mm. Okayamalle. Sieltä löysimme suihkulähdehärpäkkeen.

Kello oli jo myöhä kun päästiin Izumoon ja siellä odotteli toinen luokkakaveri Watanabe, jonka Obaasan eli mummon satavuotisessa talossa saatiin asustaa pari yötä.
Se oli jännää. Paikka puhui selkeästi satavuotisella äänellä. Nurkat narskuivat ja tuntui, ettei sellaisessa paikassa ollut lainkaan soveliasta puhua englantia. Japanilla siis mentiin. Watanaben mummi, joka lähentelee 90-vuoden ikää oli myös paikallinen nähtävyys itsessään. Hän oli ihan tolkuttoman freesissä kunnossa, piti meille teeseremoniat sun muut japanilaiseen tapaan. Terve kuin pukki sanoisin, ja niinhän japanilaiset tuppaavat yleensä olemaankin. Juttua myös pukkasi: "Kun minä olin nuori, niin ei silloin ollut mitään intternettiä.."

Obaasan katolla oli jännää. Mummi huuteli alhaalta: "olkaapahan varovaisia siellä!"

Izumo on kuuluisa warigo-sobastaan (eli tattarinuudelista) ja Taisha shrinesta (eli pyhätöstä). Ja hyvin mummin tatamilla nukutun yön jälkeen lähdettiin näitä kyseisiä juttuja ihmettelemään. Japanilaisten keskuudessa erityisesti Izumo on suosittu vierailukohde, mutta turistit eivät ole vielä paikkaa löytäneet. Sain siis osakseni ennätysmäärän salaisia katseita. Yleensä japanilaiset eivät kohteliaisuudestaan viitsi tuijottaa ulkkareita, mutta nyt tuli kyllä parit katseet havaittua.

Taisha pyhätön päädyssä olevaan olkisysteemiin kun heittää kolikon ja JOS se sattuu ekalla yrittämällä jäämään kiinni, niin heittäjästä tulee possurikas! Ja arvatkaapas vain kuinka mulle kävi? Jep, yeni tarttui ekalla heitolla. ja katsokaapa tarkasti tuota olkihärveliä: se on TÄYNNÄ kolikoita. Joku päivä vielä joku epätoivoinen rosmo käy tyhjentämässä tuon raha-apajan. Siellä on varmaan aikamoinen määrä valuuttaa piilossa!

Tässä on sobaa Izumo tyyliin! Soba tarjoiltiin tuollalailla kerroksittain. Jokaisen astian sörsselit pystyi maustamaan näin vähän eri lailla. Hieno keksintö.
Soba oli hyvää ja tämän jälkeen käytiin vielä paikallisissa pajoissa, missä sai ihastella perinteistä japanilaista keramiikka-osaamista ja tämän jälkeen päivä olikin pulkassa. Mummin huomiin siis palattiin.

Kömpelöt ninjat yrittivät kivuta linnaan. No luck at all.

Seuraavan yön jälkeen lähdettiin Watanaben äidin kyydillä ensiksi pieneen kylään Yoshitaan. Se oli mulle erityisen tärkeä ja hieno paikka, sillä itse Hayao Miyazaki on käyskennellyt siellä ja hakenut inspiraatiota ja tehnyt luonnoksia Mononoke Hime -animaatioon. Yoshitassa on metallinvalmistuspaja nimeltä Tatara, joka on lähes samannäköinen kuin mitä Mononoke Himessä. (Muistatteko sen kohtauksen, missä on se ISO härveli ja kauhea määrä naisia tekee töitä sen parissa. He valmistavat metallia). Tatarasta Mononoke -elokuvan ihmiskylä on myös saanut nimensä (Tatara Ba = metalli kaupunki). Siellä asuvat ne ihmiset, jotka valmistavat ishibiya -aseita ("käsitykkejä") ja hakkaavat puita, jotta voisivat valmistaa niitä. Ja tästä metsänhenget (kodamat ja Mononoke) eivät pidä ja tämä onkin koko elokuvan suuri ristiriita.
Jos ette ole vielä elokuvaa nähneet niin katsotkaa katsokaa katsokaa!
Siellä sitä kuitenkin oltiin. Ihan pokkana. Olo oli vähintäänkin epätodellinen. Juuri tällaisten hetkien takia olen täällä. Ei mitään Tataraa voi Suomessa kokea!

Tatara sisältä ja ulkoa. Kuvasta ei saa paljon selkoa, mutta tuolla härvelillä siis valmistettiin metallia. Pajan päädyssä voitte nähdä tuon nauhan, jossa on valkoisia papereita. Se on pyhää aluetta, joka omistettu pajan jumalalle, joka on sattumoisin nainen, ja tämän seikan takia naiset eivät oikeasti saaneet tehdä töitä täällä. Mutta Mononoke -leffassa asia oli juuri päinvastoin: Miyazaki nimenomaan halusi, että työläiset olivat naisia. Girl Power! ja sitä rataa. Monoke Hime -elokuva kohtaukset tapahtuvat Muromachi aikakaudella ( 1392-1573 tai 1333-1487), jolloin naisten asema Japanissa vahvistui. Hayao on selkeästi naistenmies. Monet hänen elokuviensa päähenkilöt ovat naisia, oletteko huomanneet?

Vanha piirros Tatarasta.

Kun avasin pajan oven olin ihan varma, että sadat Makkuro kurosuket juoksivat pimeään piiloon. Olen ihan varma!

Makkuro Kurosuke = Nokipallero :)

Yoshita-Muran jälkeen vuorossa oli Miyajima ja Hiroshima. Miyajima pieni saari lähellä Hiroshimaa josta löytyy tämä kuuluisa O-torii (Shintolais-pyhätön portti) vedessä. Se on yksi maailman kulttuuriperintö –kohteista ja sieltä löytyy Itsukushima pyhättö, Daiganji temppeli, Misen vuori, kauhea määrä kesyjä peuroja, jotka steppailevat ihmisten joukossa kaduilla ja vaikka mitä muuta. Hyvä paikka visitoida jos siellä päin sattuu olemaan.
Miyajimaan pääsee helposti Miyajimaguchista lautalla, ja se maksaa vähän (170 yeniä, mutta Suomesta jos ostaa JR passin, niin matka on ilmainen), myös Hiroshimasta menee botskeja saarelle, mutta se maksaa huomattavasti enemmän kuin jos ottaa junan ekaksi Miyajimaguchiin ja siitä lautalla saarelle.

Takuro, O-torii, Watanabe

Liian kesyjä peuroja! Vaikka niitä olisi miten käännellyt, väännellyt tai halaillut, ne eivät olleet moksiskaan. Ihan kuin vanha kunnon Mooses koira! Ainut asia mikä sai heidät innostumaan oli ruoka!


Hiroshimaan päästiin illan suussa, ja ehdittiin nähdä Genbaku tai A-bomb Dome, joka on Hiroshiman rauhan muistomerkki. Ainut rakennus siellä, joka on jätetty atomipommin jälkeiseen jamaan, muistuttamaan mitä on tapahtunut ja mitä ei koskaan enää pitäisi tapahtuman.
Elokuun kuudentena päivänä vuonna 1945 kello 8:15 aamulla, amerikkalainen B29 pommikone pudotti Hiroshimaan ensimmäisen atomipommin ikinä. Pommi räjähti noin 600 metriä lähes tismalleen rakennuksen yläpuolella, ja tästä syystä jotkut seinät pysyivät kuin ihmeen kaupalla pystyssä ja rakennuksesta jäi jotain jäljellekin.
Historian saatossa, monet ovat toivoneet, että rakennus purettaisiin kipeiden muistojen vuoksi, mutta nyt se halutaan lähes yksimielisesti säilyttää, ja nimenomaan juuri tuollaisena, miltä se näytti tismalleen atomipommin pudottamisen jälkeen.
Vuonna 1996 A-Bomb Dome nimettiin virallisesti yhdeksi maailman kansanperintö rauhanmuistomerkiksi, joka muistuttaa meitä tekemästä samaa virhettä uudestaan.

A-Bomb Dome auringonlaskun aikaan. Kummitustalo jonka veroista ei ole olemassakaan.

Myös Hiroshiman Peace Memorial Museo on pakko nähdä ja kokea -paikka. Meillä oli poikien kanssa vain tunti aikaa katsastaa se, joka oli selkeästi liian vähän. Olkaapa siis fiksumpia jos sinne menette ja varatkaa museolle enemmän aikaa.

Atomipommi joka pudotettiin Hiroshimaan vuonna 1945 oli nimeltään ”Little Boy” eli Pikkupoika, sillä sen oli tarkoitus olla paljon suurempi pamaus, mitä se loppujen lopuksi oli. Pienempi tai ei, pommin tuhot olivat valtavat. Vuoden loppuun mennessä pommi oli tappanut 140.000 japanilaista. Viisi vuotta myöhemmin määrä oli noussut 200.000:een. USA:n virallisissa versiossa puhutaan edelleen epämääräisesti ”kymmenistä tuhansista”.

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa paljon, mutta aion tiivistää tietoni ja kokemukseni nyt suht´ tehokkaasti. Lisätietoa kannattaa käydä hakemassa joskus paikan päältä, suosittelen!
Elikä suuri ja mahtava Amerikka halusi pudottaa atomipommin Japaniin, sillä maa oli tuolloin heikoilla jäillä, ja USA halusi näin lopettaa kertapamauksella kauan kestäneen sodan ja miehittää Japanin. Juuri Hiroshimaan pommi pudotettiin, sillä sen ympärillä oli kaupunkialuetta ainakin 3 mailia (4800 metriä) halkaisijaltaan ja pommin vaikutusta haluttiin näin tarkasti tutkia. Se oli myös yksi niistä otollisista pomminpudotuspaikoista, missä ei ollut amerikkalaisia sotavankeja. Jeps, jotenka niin sitä mentiin.
Säteilyn, lämpö- ja paineaallon yhdistelmä tappoi hetkessä paljon ihmisiä, mutta he jotka eivät kuolleet heti kärsivät kauheita vammoja, joita voitte vain kuvitella, ja monet heistä kuolivat näihin vuosia myöhemmin tai kärsivät niistä edelleenkin. Atomirutto on oiva sana kuvaamaan pommin aiheuttamaa "sairautta".

Hiroshima ennen ja jälkeen "Pikkupojan".

Tässä yksi kuvaus paikallisen suusta, hän oli nähnyt ihmisiä, joiden yläruumiit olivat palaneet: "Kuorituneen ihon alta näkyi kosteaa ja hetteistä lihaa... Eikä heillä ollut lainkaan kasvoja! Heidän silmänsä, nenänsä ja suunsa olivat kaikki palaneet pois, ja näytti kuin heidän korvansa olisivat sulaneet. Etupuolta oli vaikea erottaa takapuolesta."

Pommi sulatti lihan ohella, metallia, lasia, posliinia, you name it..

Museo oli rankka. A-Bomb Dome oli rankka. Mutta mikä tuli mulle pienenä yllätyksenä oli, että Hiroshima on kaunis ja vehreä kaupunki! Siis täydellisessä jamassa tänä päivänä: täynnä nuoria, elämää ja vehreyttä! (Ja hippejä, jotka laulavat sodanvastaisia lauluja siltojen alla.)
Jos mut olisi heitetty tietämättäni jonnekin Hiroshiman puistoon tai kadulle, ilman että tietäisin siis missä olisin, ja sitten kysyttäisiin, että arvaa mikä kaupunki? En ehkä ihan heti olisi vastannut Hiroshima. Sitä jotenkin luulisi, että kaupunki olisi vielä enemmän rikki pommin jäljiltä. Mutta ei. Hiroshima eli "Wide Shore" = "Aava Rannikko", on elinvoimainen ja kaunis kaupunki, missä sodan varjo näkyy vain niissä paikoissa missä sen annetaan näkyä. Ihmiset ovat selkeästi jatkaneet matkaansa, antaneet anteeksikin kenties.

Hiroshima on kuuluisa atomipommin ohella myös Okonomiyakista (eli vähän niin kuin japanilaisesta letusta! :) Jos mennään näin kevyempiin aiheisiin. Okonomi tarkoittaa ”mitä haluat” ja yaki ”grillattu tai paistettu” eli okonomiyaki karkeasti tarkoittaa ”kokkaa mitä haluat”. Ja Hiroshimassa se on parasta koko Japanissa! Sanoi arvon opettajani ainakin. Pitkän päivän päätteeksi pistimme Okonomiyakit ja biirut naamaan, juttelimme jo vähän kevyemmistä aiheista ja valmistauduimme lähtemään kukin omille teillemme. Seuraavana aamuna minä suuntasin Osakaan, Takuro kotiin Kyushun saarelle ja Watanabe Takaokaan. Siitä ensi jatkossa.

Tuima täti pisti Okonomiyakit ojennukseen.