Juttua tanukeista. Niistä taukeista.

Koulu on nyt sitten alkanut, vihdoinkin.
Kahden kuukauden lomat on lomailtu ja on aika taas istahtaa koulun penkille. Miten outoa, mutta miten odotettua.
Eikä tarvitse enää ainoana suomalaisenakaan hölmöillä täällä, sillä Jenni on saapunut pöndelle! Olemme saaneet siis uutta suomalaista hämmentynyttä verta seuraamme.

Toshinaka-kun (?) on Takaokan 400-vuotismaskotti, johon törmättiin Jennin ekoina päivinä Kojo puistossa. Ensi vuonna Takaokan kaupunki täyttää pyöreitä lukuja ja sitä on alettu jo kovaan vauhtiin valmistelemaan.

Häät Takaokan sydämessä, eli Kojossa, kauneimpaan sakura-aikaan.

Kurssit alkavat tässä pikkuhiljaa ja niistä aion kertoa enemmän kun niistä on jotain jännää kerrottavaa mutta NYT, kouluelämäni sijaan aion kertoa teille tanukeista, elikä japanilaisista supikoirista. :)
Hehe, olen ihan tosissani! Kannattaa jatkaa lukemista, sillä aihe on odotettua mielenkiintoisempi.

Tanukeista kerrotaan paljon juttuja vanhoissa japanilaisissa saduissa ja kansankertomuksissa. Itsekin törmäsin tanukeihin pari kuukautta sitten kun lunta oli vielä maassa ja viima kävi korvissa. Silloin oli jo ilta ja pilkkopimeää. Kävelin kämpiltäni kohden koulua, ja yhtäkkiä pusikossa kävi jokin suhina. Säikähdin tietysti ihan vimmatusti, ajattelin että vihdoinkin Japanin henget ovat tulleet noutamaan, mutta sen sijaan puskasta ilmestyikin outo eläin pesueensa kanssa. Emo ja kuusi pentua. Aluksi en tunnistanut lajia, mutta hetken mietittyäni päädyin, että niiden on pakko olla supikoiria. Kaiketi.


Emo lähti hirveätä vauhtia karkuun ihmisen nähdessään, ja niin tekivät myös muut poikaset, paitsi yksi hölmö joka tuli suoraan kohden kenkääni! Mulla oli lähes tanukin väriset talvisaappaat jalassa ja poikanen hairahtui luulemaan kenkääni emokseen.
Okei, no siinä sitä sitten oltiin, tanukin poikasen kanssa hangessa, ja vaikka yritin karistaa sitä kannoiltani, niin aina vaan se rääpäle kipsutti perässäni. Leimaantui hitsi vieköön kenkääni! (Kuulin tämän jälkeen, että tanukit eivät ole mitään järjen jättiläisiä. Eivät siis aikuisinakaan. Voin allekirjoittaa tämän väitteen.)

Ja koska mitkään keinot eivät auttaneet karistus-operaatiossa, ei auttanut muu kuin lähteä metsästämään sen kadonnutta perhettä hirveässä tuiskussa pitkin metsiä. Ja jokin tovi siinä menikin, kunnes löysin taas poikasen pesueen ja sitten vain odotin, että jotain tapahtuisi. Kun en liikkunut mihinkään, ei liikkunut poikanenkaan. Oli ihan hiljaista, KUNNES muut pesueen poikaset alkoivat vinkumaan. Se oli mun pelastus, sillä silloin vihdoinkin kadonnut poikanen tajusi, että ääntä kohden oli mentävä. Ja niin minä pelastuin tanuki-äidin hommilta.
Onneksi. Sillä pahimmassa tapauksessa olisin kuitenkin kiikuttanut poikasen kotiini, ja yrittänyt syöttää sille muroja tai jotain muuta tyhmää ja eihän siitä mitään olisi tullut. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.


Mutta japanilaiset, outoa kansaa kun ovat, kuvaavat tanukit erittäin omatakeiseen tyyliinsä. Monien kotien ovien vierestä voi bongata tanuki -patsaan, jolla on sake-pullo kädessä, rantahattu päässä, kaljamaha ja aivan hirvittävän isot kassit! Katsokaa vaikka!


Isot pallit, eli kintamat, ovat ennenkaikkea hyvän onnen, ennemmin kuin hedelmällisyyden tai minkään seksuaalisen, symbolit. Vaikka tätä ei ihan heti uskoisikaan. Herranen aika sanon minä! Miten söpöiltä tanuki -patsaat aluksi näyttivätkään, mutta tämä oli ennen kuin huomasin katsoa patsaiden jalkoväliin..
Kintamoilla tanukit voivat tehdä kaikenlaisia temppuja, kuten heilauttaa ne pään yli, käyttää niitä rumpuina, ja myös Pom Poko -nimisessä Ghibli -animaatiossa tanukit käyttävät niitä laskuvarjoina.. Kuulostaa vähintäänkin pervolta, vai mitä.

WHAAAAAT!

En ennen tiennykään, että tällainen Ghibli -anime on tehty..
Japaniksi leffan nimi on: 平成狸合戦ぽんぽこ, Heisei Tanuki Gassen Ponpoko.
Tämä tarkoittaa kirjaimellisesti " Heisei-aikakauden pesukarhu sota Pom Poko" , a.k.a The Raccoon War, Pesukarhusota. Pätkä on valmistunut vuonna 1994 ja juoni muistuttaa lukemisen perusteella paljon Mononoke Hime:n luonto vs. ihmiset -asetelmaa.
Pitää varmaan mennä pian paikalliseen videovuokraamoon Tsutayaan vuokraamaan tämä herkku. Ohjea.

Tanukit ovat olleet uutisissakin lähiaikoina. Pienellä Chibu -nimisellä saarella on meinaa paha tanuki-ongelma. Saarella, missä ei ole edes liikennevaloja eikä kombinia (kioskia), ei ole myöskään tanukeita vähentävää villieläimistöä. Joten tanukit voivat rauhassa rällästää ja lisääntyä siellä, pelkäämättä tulevansa syödyksi.
Tänä vuonna tanuki-populaatio ylitti 2000 eläimen rajan, mikä tarkoittaa, että näitä söpöläisiä asuu Chibulla melkein kolme kertaa enemmän kuin ihmisiä.. Paikalliset eivät ole tästä kovin mielissään, sillä tanukit syövät viljelyksiä, häiritsevät karjaa ja muutenkin ovat aikamoinen riesa paikallisille, eläimet kun eivät enää oikein edes pelkää ihmisiä. Ovat siis käyneet vähän liiankin tuttavallisiksi. Saaren asukit ovat lähinnä vanhuksia, joten tanukeiden harvennus -jahti saattaa olla aika moinen suoritus heille. Mutta ongelmaan on kyllä tulossa ratkaisu pian tai muuten tanukit valtaavat koko saaren.
Ratkaisua odotellessa...

Tässä japaninkieliset uutiset aiheesta

Oudon jutun loppuhuipennuksi julkaisen vielä Tan Tan Tanuki -nimisen lastenlaulun, olkaapa hyvä! (Melodiasta ei ole tietoa, mutta jokainen voi kuvitella parhaimman mahdollisen päässään.)

"Tan tan tanuki no kintama wa,
kaze mo nai no ni,
BURA BURA!"

Ja tämä tarkoittaa erittäin vapaasti suomennettuna:
"Tan-tan tanukin kultaiset pallit, eivät ole edes kovin ilmavat, mutta silti menevät VIUH VAUH!"

Jep, näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa.


Juuri kun sitä luulee, että Japanin metkut eivät jaksa enää niin paljon yllättää, seuraavan kulman takaa eteen pomppaa tanuki, kassit heiluen.