Iloisia uutisia ja nihkeilyä

Ensinnäkin:
Onnea Jukka ja Cesi!!!
PUSIPUSI, OLETTE NYT NAIMISISSA! 4eva 2getha, hirvittääkö! ☺


Olen lähdössä nyt ainakin kahdeksi viikoksi hiiteen täältä Takaokasta sillä Pekka tulee Japaniin keskiviikkona. Suunnittelmissa on mennä viikoksi Okinawalle, joka on trooppinen saarirykelmä Japanin etelä-osassa, jonka jälkeen hengaillaan vähän aikaa Tokiossa.
Sitten oli tarkoitus tulla kiltisti takaisin kouluun Pekan kanssa, MUTTA asiat eivät menneetkään ihan niin yksinkertaisesti mitä olisin olettanut ja toivonut…


Asun siis koulun asuntolassa, joka on ensijaisesti tarkoitettu vierailevien opettajien tilapäismajoituspaikaksi. Mutta tänne on kaikki vaihto-oppilaat laitettu asustelemaan, tykkäsivät he siitä tai eivät. Japanissa kun on vaikea vuokrata omaa kämppää jos on ulkomaalainen, joten tämä asuntola on helppo ratkaisu jos ei halua nähdä älyttömästi vaivaa. Koulu kun järjestää paikan iisisti ja sijaintikin on ihan koulun vieressä.
Kuten olen jo aikaisemminkin maininnut, asuntola ei ole etenkään aluksi mitenkään hehkeä paikka asua. Varsinkaan kun pitää olla täällä ihan yksin. Paikka on iso ja talvisin kylmä ja pelottava. Sekä vartijat käyvät täällä nuuskimassa monta kertaa päivässä, jopa kahden aikaan yöllä, jolloin lähes varmuudella aina herään, koska äänet kuuluvat täällä tosi hyvin. Eivät ne sentään tule mun huoneeseen, mutta hiippailevat käytävillä.

(Ja sanotaan se nyt oikein ääneen, että vartiointi on musta ihan järjetöntä, sillä asun täällä ihan yksin ja kaiken lisäksi metikössä, niin mitä ihmettä ne koppalakit täältä luulevat löytävänsä? Mitä ne tarkastavat? Kuka kumma tänne IKINÄ murtautuisi? Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Onko missään mitään järkeä?)

Mun on ollut TODELLA vaikea tottua täällä asumiseen, mutta jotenkin siitä on selvitty sisun ja hulluuden voimalla.
Kovastihan yritin muuttaa pois täältä Toyamaan, mutta koulu ei sallinut sitä. Olisin ainoastaan saanut muttaa Toyaman yliopisto-kampukselle, mutta se oli liian kaukana kaikesta mahdollisesta julkisesta liikenteestä, joten se siitä sitten.. Olisin halunnut muuttaa ihan koulubussi -reitin viereiseen yksityisasuntoon, mutta koululta tuli EI vastaukseksi silloin taannoin. Siispä jämähdin tänne Takaokaan.


Tässä Takaokan kampuksen asuntolassa on se veikeä puoli, ettei tänne saa majoittaa kavereita.. Se on tuottanut mulle päänvaivaa jo aikaisemminkin, kun parit kaverit ovat tulleet visiitille. Aikaisemmin ongelman olen ratkaissut yöpymällä vieraideni kera kaverini Ichanin kämpillä. Se on ollut vähän ärsyttävää, sillä Ichanilla on omakin elämänsä, enkä olisi halunnut olla niin suureksi vaivaksi hänelle. Mutta kaikki on kuitenkin aina jotenkin järjestynyt.

Mutta nyt kun poikakaveri tulee kylään, niin sitä jotenkin toivoisi, että koulu hieman joustaisi ja antaisi hänen yöpyä täällä asuntolassa. Mutta sen sijaan tuli taas kylmää vettä niskaan. Olen yrittänyt kaikkeni. Kirjoitin koululle maailman kilteimmän ja nöyrimmän “PLIIIS! Yrittäkää ymmärtää, että meillä ei ole muuta paikkaa minne mennä” -kirjeen. Pekka olisi voinut myös pitää luennon digimaalauksesta koululla, jolloin hänestä olisi tullut “vieraileva ope” ja saanut näin supervirallisia reittejä pitkin luvan yöpyä asuntolassa, muttei sekään kelvannut. Mikään ei kelpaa näille oikku-pyllyille.



Hassuinta tässä on se, että täällä on ennenkin majoittunut entisten vaihtareiden perheenjäseniä, sekä kämppä on koko ajan ihan tyhjillään! Kaiken merkityksen tekee näköjään tuo perheenjäsenyys. Täällä ollaan tosi tiukkoina ollaanko sitä samaa verta vai ei. Mun omat visitoivat perheenjäsenet kun ovat vähän vähissä, niin voisi nyt herranenaika hieman joustaa näissä säännöissä. Miten voi olla niin vaikeaa päästää maailman toiselta puolelta matkaavaa vierasta vähäksi aikaa majoittumaan tänne!
EN YMMÄRRÄ.. Ärsyttääääää aika pahasti.
Eräs jälkiviisas senseini sanoi, että mun olisi pitänyt valehdella, että Pekka on mun veli. En olisi vain iki-maailmassa voinut kuvitella, että tästä tulisi näin vaikeaa. Ajattelin myös, että rehellisyys maan perii. Mutta ei se peri! Rehellisyys tekee elämästäni helvettiä Japanissa.

Mun pitää siis varmaan nukkua teltassa Pekan kanssa, (sillä Okinawa reissun jälkeen ollaan varmaan ihan rahattomia, eli ei ole varaa mihinkään hotelleihin). Ja koulun vieressä vain könöttäisi tyhjillään oleva kämppä, missä on kaikki tavarani… Ihan kuin elämä täällä Japanissa ei olisi muutenkin jo ihan tarpeeksi vaikeaa.
Joten kiitos vain viimeisestä koulu.

Iloisempiin aiheisiin.
Oltiin Jennin kanssa viime viikonloppuna Tonamin tulppanifestivaaleilla. Siellä oli satamiljoona-biljoonaa tulppaania, muttei varmaan ihan yhtä paljon kuin Hollannin vastaavassa tapahtumassa.
Ja ONNEA vielä kerran Cesi ja Jukka! Ja pahoittelut, etten vieläkään ole keksinyt teleporttia, jonka avulla olisin voinut saapua karkeloihin. Jäipähän enemmän boolia muille vieraille.
Erittäin iloista on myöskin Pekan tänne tulo ja O-KI-NA-WA sekä se, että kevät on niin kaunista aikaa, eikä ole vielä pirullisen kuuma, niin kuin kaikki manailee kesästä tulevan. Kuumaa ja kosteaa. Joten nyt on vielä hyvä aika tallata Japanin mantuja ilman, että tulisi kuumuus-kuolema.

Tulppaaninterälehti -taidetta Tonamin karkeloissa.

Pitää varmaan alkaa keräämään Jennin kanssa tällaisten hölmöjen maskottien kanssa otettuja kuvia..

Palailen taas asiaan. Olkaa järkeviä sillä aikaa suomalaiset.
Älkääkä estelkö ulkomaalaisten vaihtareiden tuttujen vierailuja, se on meinaa täysin älyvapaata toimintaa eikä tuota muuta kuin harmia ja ketutusta!