Muotsikan näyttely ja valmistujaiset

Sain yllätyspyynnön viime viime viikolla Lahden Muotsikalta, että pitäisi lähteä Tokioon auttamaan Muotoiluinstituutin näyttelyn pystytyksessä. No mikäpä jottei! Sen viikon lauantaina olisi ollut yhden kaverin isot läksiäisbileet Toyamassa, mutta koska ihmiset olivat aika vakavissaan siitä, että apua tosiaan pystytyksessä kaivattaisiin, oli siis pakko unohtaa Toyaman ilot ja Takaokan sateet ja rientää apuun.

Näyttelypaikka oli täydellinen! Tokion Roppongin Midtown Tower -nimisessä pilvenpiirtäjässä (missä on paljon design-liikkeitä ja taide-elämää), viidennen kerroksen Design Hub:issa kelpasi kyllä pystyttää näyttelyä. Oppilastöitä näytti olevan aluksi hieman liian vähän suhteellisen isoon huoneeseen, mutta saimme kuitenkin kaiken ripoteltua tyylikkäästi ympäriinsä ja lopputulos oli täydellisen hallitty, eikä ollenkaan liian vähäinen.

Tässä ennen ja jälkeen kuvassa vasemmalta oikealle: Mako (opiskellut Muotsikassa), Simo (Temu ope), Wataru (opiskellut sekä Muotsikassa, että TaiKissa), Miwa (parhaillaan Muotsikassa) ja Hiro (entinen Muotsikan ope, nykyään eläkkeellä ja asustelee Päijänteen rannalla).
Tämä oli siis meidän pystytys-tiimimme. Ja VAU, mitä porukkaa he olivatkaan! Tuli älyttömän kotoisa olo kun sai puhua suomea paljon ja hartaasti. Miwa erityisesti lämmitti mieltä, sillä hänen suomensa on niiiiin hyvä! Sain myös kunnian yöpyä ekan Tokio-yöni hänen kotonaan Kisarazussa. (Miwan kotona oli viisi koiraa ja hänen perheensä oli aivan mahtava, joten viihtyvyys oli taattu. ) KIIIIIIITOOOOOOOOOOOOS!

Kolmetoistatuntisen työpäivän päätteeksi fiilis oli korkealla ja kuin ihmeen kaupalla kaikki työt hienosti juuri oikeilla paikoillaan. Ja koska seuraavana aamunakin kaikki näytti olevan kohdallaan, piti vain henkisesti alkaa valmistautumaan tapaamaan kaikennäköistä taide-, ja design porukkaa. Odotin myös innolla suomalaista salmiakkia, ruisleipää ja juustoa, mitä oli luvattu tarjoiltavan illan avajaisissa!!
Ja niissä kekkereissä tapasinkin paljon tärkeitä ihmisiä.
Joillekin uskaltauduin jopa sönkkäämään jotain japaniksi, mutten muista kyllä tarkalleen mitä, sillä kävin niin ylikierroksilla. Toivottavasti kuitenkin jotain järkevää. :)
Nyt voin vain odotella, että esim. GK Graphics -mainostoimistosta tai muusta pikku-firmasta (GK on yksi maailman suurimmista mainos-, design firmoista) soiteltaisiin töihin. :) Tapasin ainakin kyseisen firman johtajan. Annoin hänelle myös kaksi postikorttiani.
Hmm, mihinköhän hän ne lätkäisee, mietinpä vain.. :)



Multimediatuotanto ja MM04:kin oli näyttelyssä hienosti edustettuna, sillä tv:ssä pyöri monia meitin animaatioita! Hyvähyvä. Monet japanilais-silmät ovat nyt tapittaneet meidän töitämme, miettikääpä sitä!
Avajaiset olivat siis onnistuneet, ruisleipä hyvää ja näyttely hieno. Parhaillaan tänään maanantaina sama työtiimi miinus minä purkaa näyttelyä, joten toivotan tsempit heille! Mun piti tulla takaisin Takaokaan pari päivää sitten, sillä luokkakavereilla ja Kazumilla oli viralliset valmistujaiset. Mutta sydän jäi Tokioon, uskokaa pois, olen siis täysin hengessä mukana, ja toivoisin täysillä olevani siellä nyt auttamassa Suomi-Japani tiimiä.

Ma(sa)kon kanssa pyörittiin Tokion kaduilla seuraava päivä. Asakusassa oli kultaisen lohikäärmeen tanssi-spektaakkeli jota käytiin ihmettelemässä. Tarjolla oli perinteistä japanilaista laulantaa ja loharin sekoilun katselua.

Syötiin myös mocheja, eli palleroita, jotka on tehty riisistä jota on vatkattu niin kauan, että siitä tulee sellainen sitkeä tahmapallo.

Se on hyvää, vaikka kuulostaakin ehkä hieman epäilyttävältä.. Jostain kumman syystä joka vuosi noin viisi ihmistä tukehtuu näihin mocheihin. Ja myös jostain kumman syystä tyypit ovat lähes aina miehiä.. Hehe, yrittävät raukat ahmia herkkupalleroita niin tiuhaan tahtiin, ettei hyvä heilu.

Tässä on herkku-mochi ja allekirjoittaneen purrut kynnet.
Minä en kuitenkaan tukehtunut! Joudutte siis vielä kestämään mun juttujani.

Mochista

Tämä nainen lauloi korkealta ja kovaa.

Koko päivä meni Makon kanssa pyöriessä. Hän on loistotyttö, sain jopa yöpyä hänen kotonaan, ja näin ollen säästin taas vähäisiä pennosiani. Turha varmaan enää edes kauheasti mainita, että Japanissa ne pennoset jotenkin vain katoavat ekstra-nopeaan. On siis hienoa, jos tuntee isoista kaupungeista jonkun jonka yönä voi yöpyä, sillä kaikkeen muuhun, kuten liikkumiseeen, syömiseen ja shoppailuun saa upotettua yllättävän paljon rahaa. Jos ei ole valppaana siis.

Seuraavakin päivä oli omistetty hengailulle, tapasin jotain Toyama-jengiä, istuskeltiin Izakayassa, ja tällä kertaa kiltti herra Wataru majoitti mut hienoon, tosin suihkuttomaan kommuuniinsa, kiitoskiitos siitä hänelle. Vikana päivänä käytiin Watarun ja Masan (joka hänkin ollut TaiKissa vaihdossa) kanssa Roppongi Hill:sin taidenäyttelyssä ja viimeinkin näin tämän näköalan, mikä on jo pariin otteeseen pitänyt nähdä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja näin Tokio- reissuni sai hyvän päätöksen. Torstaina siis hyppäsin taas Shinkanseniin eli luotijunaan, joka vei mut takaisin Takaokan metsään. Jipii-jipii...

Haluaisin ihan tosissani muuttaa isoon kaupunkiin!

Kuka ei kuulu joukkoon?

Perjantaina oli sitten viralliset valmistujaiset mun koulussa ja paikka oli täynnä helpottuneita ja kauniita vastavalmistuneita. Monia en takuulla enää koskaan tapaa. Ja aika haikeaahaan se on, vaikken monien kanssa koskaan mitään syvällistä olekaan kielimuurien takia jutellut, mutta silti heitä tulee olemaan kova ikävä. Kaikkea parhautta heille. Joku päivä saatan minäkin sitten valmistua :)
Tsempit myös Suomeen omalle luokalleni MM04:lle!
Tehkää parhaat lopputyöt, tai saatte satikutia ja loppukesästä näkyy!