keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

19 päivää!


Päivää täältä poreilevan helteiseltä maaseudulta! Taidenäyttely on nyt virallisesti purettu ja kuopattu. Kolmeen eri lehteen pääsin näyttelylläni. Pelkkää hehkutusta tietenkin täynnä, kuten voitte itse lukea:





Tämän urakan jälkeen en voi muuta kuin huokaista helpotuksesta, sillä koko näyttely –prosessi, joka on ollut moni kuukautinen, on kyllä syönyt miestä. Mehut on imetty pois. Japaninkieltä siellä ja japaninkieltä täällä ja sitten pitää sopia tärkeistä asioista. Ei ole ollut helppoa. Eikä +40 celsiusta ulkona auta asiaa yhtään.

Monet kaveritkin olen jo hyvästellyt, kun Toyama-läänin englannin opettajat tekevät näinä päivinä lähtöä takaisin Jenkkeihin, Enkkuihin, Ausseihin, Uuteen-Seelantiin.... Hyvästelyt on kuluttavinta toimintaa taidenäyttelyn pystyttämisen ohella, eikä ajatukset tahdo pysyä kasassa kun pitäisi vielä lopetella pari kurssia ja miettiä tavaroiden pakkausta ja muuta tyhmää käytännön asiaa.

Ajatus minusta 15 kiloa painavan rinkkani ja seitsemän (liioittelua) kädessä kannettavan kapsäkin kanssa Tokion ruuhkametrossa kello 7 aamulla hien valuessa selkää pitkin, ei ole kaikista houkuttelevin. Pitäisi yrittää välttää matkustamista yleensäkin tuona aikana metrossa, mutta koska lento lähtee niin osuvasti aamulla, niin ei ole oikein varaa valita. Mutta nämä ovat tulevaisuuden murheita. Nyt keskitytään vielä Takaokaan ja hyvästelyihin. Tulee varmaan nyyh ja sniif pariin otteeseen. ☹

Mitä mulle sitten tulee ikävä täältä maaseudulta?

  • Futagami-vuorta joka niin kauniina varjostaa metsäistä majaani. Jonne en ole uskaltanut vähään aikaan mennä, sillä siellä asuu käärmeitä ja tappajahämähäkkejä, sekä kuulemma kuusi karhua.
  • Kawahara-, Takeyama-, Hayashi-, ja Taro-senseitä. Kaikki nämä ovat olleet enemmän kuin avuliaita allekirjoittanutta kohtaan, ja joista jokaisen voisin ottaa (ainakin vähäksi aikaa) Suomen mukaani.
  • Takuroa! Takuro on ollut mun luokkahuoneen pelastus, vaikka etenkin alussa hänen englantinsa oli aika käsittämätöntä. Nyt yhdeksän kuukauden aikana hänestä on kuoriutunut varsin kelpo enkunpuhuja, mutta voi myös olla, että kun olen alkanut ymmärtämään japania, niin kommunikaatio on yleensäkin vain kohdannut paremmin. Hän on kuitenkin ollut luokkahuoneeni valo, jota ilman moni päivä olisi ollut harmaampi. (Muistuttaa myös kovasti ulkoisesti ja muutenkin serkkuani Toukoa.)


  • Edan höpsöilyä. Hän on ihana, mutta ei olla puhuttu kuin ehkä 10 lausetta koko täällä oloni aikana. Eikä hänen kanssaan edes tarvitsekaan kommunikoida verbaalisesti. Pistää vaan pari tanssiaskelta kehiin, niin ymmärrys on taattu.


  • Kaikkia muita luokkahuoneen hiippareita, kuten Yukia, Kanaa (tämä on ihan normaali tytön nimi Japanissa) Machikoa, Matua, Karia, ja jo valmistuneita Makia ja jengiä. Kaikki ovat olleet omalla tavallaan aivan ihania.
  • Himi-rantaa, minne olen polkenut kun elämä on ottanut päähän, ja jonka sannalta olen löytänyt kauniita simpukoita ja yllättäviä esineitä, kuten jalkapalloja, pehmoleluja ja kenkiä. Meressä on vain sitä jotain. Valtavuutta ja kohtalokkuutta, tunnen syvää kunnioitusta sen mysteereitä kohtaan.
  • Mikaa, Ryuichia, Yukoa, Salvadoria, Lauraa, Jarradia, Timiä, Fransua, Ivya, Dianaa, Zachia, Maxia, Ichania, Evania, Allya, Nanakoa (tulee tosin Suomeen mun kanssa), Tomia, Mioa (sekä fiksu-Mioa että hullu-Mioa), Letishaa, Jamesia (juuri ja juuri), Johnia (ehkä), Claudiaa, Eversonia jne. Myös koulun hömelöitä toimistotyöntekijöitä, jotka ovat aina yhtä kauhuissaan nähdessään mut (Iik gaijin!), ja kaikkia. Jopa typeriä vartijoita, jotka kolistelevat mun kämpillä neljä kertaa päivässä.
  • Kännykkää, johon tulee noin 20 spämmiä päivässä.....Voi taivas mikä paskakapula.
  • Ötököitä, varsinkin niitä, jotka eivät ole vaarallisia tai hyökkääviä (kuten tappajahämähäkit), vaan pelkästään söpöjä ja hitaita liikkeissään. Hyönteiset ovat kovin erilaisia täällä- -> isoja ja koreita, mutta ne asuvatkin lämpöisessä kasvihuoneessa, missä elämä on yhtä lystiä.
Tässä yhden tyypin itse kasvattama koppis, jolle syötettiin hyytelöä. Ristin sen osuvasti Pekaksi.


  • AEON-ostoskeskusta. Siellä on Starbucks, leffateatteri, vaatteita ja Totoro-kauppa. Mitä muuta sitä ihminen tarvitsisikaan.
  • Tyyppejä jotka tulevat spontaanisti puhumaan kadulla tai missä vain.
” Herro! Where are you from? Finrando, oooh, sugoi, Finrando wa suparashii tokoro desu ne!”


  • Peltoja. Ja sitä, miten ne muuttavat olomuotoaan vuodenajan mukaan.
  • Kojo –puistoa, jossa asuu kesäisin maailman isoimmat sammakot, joiden ääni on kuin sumutorven törähdys, missä keväisin kirsikkapuut kukkivat mitä kauneimmin ja missä syksyllä puut muuttuvat hehkuvan punaisiksi. Puiston nurmikolla olen monet kerrat istunut ja katsonut tähtiin tai juonut sakea ja nauranut juopoille kavereilleni. Parhaimpia hetkiä koko Japanissa.

Lopuksi tulen ikävöimään sitä, että en tajua mistään mitään ja voin olla täysin pihalla, niin pihalla kuin vain ulkomaalainen voi vain vieraassa maassa olla.
Tämä on myös asia jota inhoan eniten. Kuten sanottua, Japani on täynnä ristiriitoja, outoutta ja hämmästystä. Samaan aikaa inhoan ja rakastan olla täällä. Luultavasti Japani tuntee samoin mua kohtaan.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kokeile Eritreaa, Keniaa, Etiopiaa Etela-Sudania, Bosniaa, Kosovoa, Makedoniaa, Libanonia ja Afganistania. Voin taata, etta naissa maissa ymmarrys on viela kauempana, kuin Japanissa :)

Pida selka suorassa viime paivat Japanissa, elaka kanna liikaa tavaraa kotio se on kallista :)

Jussi

Anonyymi kirjoitti...

wow mikä kirjoitus. ja miten monta juttua susta tehtiin! miksiköhän juuri tuo haiseva koppakuoriainen joka äheltää namusten kimpussa on nimetty minun mukaani!?

mariannesisko kirjoitti...

pekka koppis! söpöä :) hyvä kiitoslista. täällä odotellaan <3 <3

Anonyymi kirjoitti...

yyyyy. ihan perseestä tälläi suomeentulo. itketään jossain yhdessä sitten.

-tommi

ps. vissiin kysyinkin tätä jo mutta en mä muista vastausta - mihin sä aiot majoittua lahdessa? vai aioks vaan käydä jostain muualta koulua?

piupiu

tommi

Jonna kirjoitti...

Jussi-veli:
Haluaisin kyllä kovasti joskus kokeilla noita vähän hankalampia maankolkkia, mutta sitä ennen pitää kasvaa yhtä isoksi, fiksuksi ja voimakkaaksi kuin sinä!
Yritän kyllä pitää ryhdin kunnossa ja matkalaukut puolityhjinä. ..:) (ei tule kyllä tapahtumaan :)

Peksu:
Haisevin koppakuoriainen on nimetty juuri siksi sinun mukaasi, sillä se oli oikeasti tosi söpö eikä mikään haiseva!

Mube:
Mökki,mökki,mökki,mökki!

Tommi:
Todellakin itketään kohta yhdessä! Toivottavasti olet pärjäillyt siellä kotsassa, sateiden keskellä, sukulaisten ja kavereiden pyöriessä ympärillä.

Aion asua Järvenpäässä kun tuun, neljäs asuinvuosi Lahdessa olisi liiiiiikaa.

Pus vain kaikille!