Paketti perillä!

Erityinen Heyppa Maijalle, Makelle, Hillalle, Tokelle, Äipälle ja Ramsekselle, jotka lähettivät mulle kovin mieluisan paketin kotoa. Postimies toi sen mulle tänään skootterilla! Hän joutui pimpottamaan oikein ovikelloa, koska paketti ei mennyt luukusta sisään. Sitten se mömisi jotain japaniksi ja olin vain niin iloinen, etten yhtään kuunnellut ja sanoin Arigatoo ja läimäytin oven kiinni. VAU, mitä aarteita sainkaan! Kiitoooos!

Hei, täällä on syksy!

Meille tulee nyt Kazumin kanssa asumisero, koska kulttuurien- ja persoonien väliset eroavaisuudet ovat liikaa meille kummallekin. Sitä paitsi tarvitsen kipeästi oman työpöydän, jossa raapustella taidetta ja nyt mulla ei oikein sellaista ole, joten se on sayónara vaan kämppis! Hyvänä vinkkinä suomalaisille, jotka ajattelevat muuttaa japanilaisen kanssa samaan HUONEESEEN : älkää tehkö sitä! Jos talossa on kummallekin OMA huone, niin sitten EHKÄ. Mutta sittenkin vain EHKÄ. Uskokaa pois, edes Dr Phill ei voisi asua japsin kanssa samassa huoneessa. Niillä on niin omat tapansa ja judenssinssa, ettei niistä ota mitään selvää. Nyt etsin luukkua itselleni. Voipi olla, että menen koulun vieressä olevaan vaihto-oppilastaloon, joka on iso paikka ja asuisin siellä ihan yksin (koska olen ainut vaihtari tällä hetkellä), joten siitä tulee kyllä tosi jänskää. Eli varmaan pelottavaa. Eikä siellä ole nettiäkään.. VOIHAN JAPANI SENTÄÄN!

No mutta siinä kämpässä on ainakin telkkari, joten voin aina katsella sumopainia jos tulee suru puseroon! Sumopaini on muuten tosi eriskummalista toimintaa. Pylleröt kaatuilevat ringissä ja ihmiset ovat ihan innoissaan. Ennen itse ottelua sumot heittelevät suolaa lahjaksi jumalille ja suorittavat muita yhtä kummallisia toimintoja kuten viskaavat jalkaansa ylös ja tömäyttävät täysiä alas. Kaikki tämä sekoilu kestää noin sata kertaa pidempään kuin itse ottelu joka on ohi yleensä sekunneissa.

Sitä paitsi sumojen stringit ovat tosi huvittavat.

Telkkarista taas puheenollen olen ihastunut yhteen japanilaisbändiin jolla on tosin ranskalainen nimi: L´arc en ciel elikä jotain sateenkaari jotain.. Tämä on bändin keulahahmo Hyde ja musta se on tosi ihku. Ne soittaa semmosta viileetä poppirokkia.

Käytiin jo tovi sitten tyttöin kanssa yhdessä Takaokalaisessa temppelissä, jossa oli rituaalit käynnissä. Tässä on jonkinmoinen pappishenkilö.

Ja tässä on sen kaveri herra rummunpamauttelija.

Tämä mies selittää kuinka ylpeä hän on takana olevasta kullatusta kärrystä. Se on samaisen temppelin aarre. Joukko miehiä ottaa sen esille varastosta kaksi kertaa vuodessa ja sitten he kärräävät sitä ympäri Takaokaa.

Mulla oli eilen Nihonga-maalauskurssin kritiikki. Adachi-sensei puhuu viisaita, mutten VIELÄKÄÄN oikein tajua, että mitä viisaita se mies puhelee. Olen huomannut, että mun on helpointa ymmärtää mun ikäisten tyttöjen japania ja vaikenta tajuta mitä vanhat miehet puhuvat. Se on lähes mahdotonta. Bussikuskit ovat pahimpia mömisijöitä, eikä heistä ota mitään tolkkua. Mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa...

Tämä oli sitten vika kerta Emi Kiyokawaa.. Harmi, sillä opettaja on tosi mukava ja ihana! Kiyokawa puhuu sitä paitsi vähän enkkuakin, sillä hänen lapsensa asuu Belgiassa ja on täten aika kansainvälinen persoona. Tässä hän esittelee kuinka paljon eri värejä voi saada aikaiseksi japanilaisilla pigmenteillä.

Sitten vielä loppuun kädenvääntö -kuva. Koululla oli jo tovi sitten sellaiset pienimuotoiset juhlat, jossa oppilaat siivosivat luokkahuoneensa ja valmistivat kaikenlaisia herkkuja siellä jonka jälkeen he kutsuivat opettajat syömään ja viettämään iltaa. Illan pimetessä ihmiset alkoivat vääntämään kättä! Hieno homma, että japanilaisetkin sitä harrastavat. Kuvassa oleva poika on oikeasti syntynyt Kiinassa ja jotenkin sen huomaakin. Japanilaisten mielestä kiinalaiset näyttävät ihan erilaisilta kuin japanilaiset. Ehkä totta tämä.

Tässäpä kaikki tällä kertaa. Mulla on lökäpöksyt ja tabit jalassa ja aivot alkavat japanilaistumaan pikku hiljaa, mutta japanilaista musta ei kyllä koskaan saa tekemälläkään. Suomi rulettaa, uskokaa pois!