Vaarallinen maailma

Päivän mietelause: perhoset eivät vahingoita ketään.

Japani on turvallinen maa monella tapaa. Yöllä (sekä viikolla, että viikonloppuna) saa liikkua rauhassa, eikä tarvitse pelätä peräänhuutelijoita, tai kännisiä äijiä tai mitään. Omaa rauhaa oikeasti kunnioitetaan täällä joskus vähän liikaakin. (Ihmisiin ei niin helposti tutustu kun kynnys vieraille puhumiseen on suuri, mutta se on eri aihe, nyt puhutaan turvallisuudesta.)
Mua ei ole täällä koskaan ulkona liikkuessa pelottanut. Ihan oikeasti. Ei täällä Takaokan landella, eikä myöskään Tokion suurkaupungissa. Ei koskaan. Jos ihmiset ovat jollain suurilla festareilla ja sake virtaa, niin joku saattaa tulla kyselemään, että mistäs neiti on kotoisin, mutta siinä kaikki. Ei ole tullut tarvetta juosta karkuun jostain. Never ever.

Suomessakin on suhteellisen turvallista asua, mutta noin sata kertaa olen todistanut känni-ördäys-tappelun tai muuten vain on ollut hieman jännää, kun on ollut liian myöhään liikenteessä yksin. Mutta mitään ei ole allekirjoittaneelle kuitenkaan koskaan tapahtunut. (Vaikkakin kerran Lahden snägärillä tuli Santun lähentelijä-täti liian tuttavalliseksi kun olin muka hänen onnensa (eli Santun) tiellä. Mutta siitäkin selvittiin mustelmitta.)

Anyhow, Suomella ja Japanilla kummallakin on enemmän vähemmän hyvä maine turvallisuuden puolesta.
Kun Jokelan ammuskeluista kerrottiin Japanin uutisissa, kukaan ei voinut uskoa, että Suomen kaltaisessa puhtoisessa maassa voisi mitään sellaista tapahtua. Ei sitä voineet kyllä suomalaisetkaan uskoa. En minä, eikä varmaan yli viisi miljoonaa muutakaan. Japanissakin on viime aikoina tapahtunut paljon kaikkea kauheaa, mitä ei voi oikein käsittää.
Tuoreimpana tapauksena nyt viimeviime sunnuntaina tapahtunut hullun miehen puukotus-tapaturma Tokion Akihabaralla. Se oli samainen päivä kun serkut Hilla ja Eppu sekä setä Antti lähtivät takaisin Suomeen. Vielä edellisenä päivänä oltiin koko sakki Tokiossa ja niin, pakostahan sitä alkoi kelailemaan, että mitä jos oltaisiin oltu väärässä paikassa väärään aikaan ja samallainen sekopää olisi ollut liikenteessä..

25-vuotias mies oli siis ajanut Akihabaran kaupunginosaan rekalla, hypännyt ulos autosta ja alkanut mielivaltaisesti puukottamaan vastaantulevia ihmisiä. Seitsemän kuoli ja monta loukkaantui. Miehen omin sanoin, hän oli kyllästynyt elämäänsä, ja halusi tappaa kenet tahansa, välittämättä mistään, iästä tai sukupuolesta. Mies saatiin elävänä kiinni paikan päältä. Koko viikon ovat uutiset myllyttäneet asiaa ja nyt vain toivotaan, että pöly laskeutuu ja uhrien omaiset saavat tarvittavaa apua.
Ennen tätä Japanissa on tapahtunut paljon muitakin kauheita puukotustapauksia, tosin ei näin karmivaa, joista joidenkin tekijät ovat jopa tuomittu kuolemanrangaistukseen. Luultavasti tässäkin tapauksessa taitaa käydä niin.

Tällaisten uutisten jälkeen sitä vain alkaa miettimään turvallisuutta vähän eri tavalla. Japanilaiset ovat kilttiä kansaa, mutta työstressin ja elämän merkityksettömyyden myötä jengiä kilahtelee ja veitset alkavat heilumaan. Suomessa ollaan kanssa kyllästyneitä, kiusattuja ja masentuneita ja aseet paukkuvat. Toivottavasti tämä ei ole mikään kasvava trendi.
Seuraavan kerran kun menen Akihabaraan on varmaan hieman levoton olo. Pitää pariin otteeseen katsoa ympärille kun kulkee jossain ruuhkassa. Ja miltäköhän Jokelan koulun opiskelijoista ja opettajista on mahtanut tuntua/ tuntuu edelleenkin.. Elämä ei ole tilastoista tai maineesta huolimatta täysin turvallista missään maailman kolkassa.

Suomessa on ainakin luonnonvoimien kannalta turvallisempi asustaa kuin Japanissa. Nyt lauantaina meinaa järisi koillis-Japanissa 7.2 richterin voimalla.
(Maanjäristysten voimakkuutta mitataan logaritmisella Richterin asteikolla, joka ilmaisee vapautuvan energian määrää. Yhden yksikön kasvu merkitsee aina maanpinnan liikenopeuden kymmenkertaistumista, johon vaaditaan myös 30 kertaa enemmän energiaa. Vasta yli 5,5 Richterin järistykset aiheuttavat aineellista tuhoa edellyttäen, että hyposentrumi sijaitsee lähellä maanpintaa. Tähän mennessä voimakkain mitattu järistys, 9,5 Richteriä, tapahtui vuonna 1960 Chilessä. Maanjäristyksiä ja niiden voimakkuutta rekisteröidään seismografeilla, jotka mittaavat maankuoren pysty– ja vaakasuoria värähtelyjä ja piirtävät niistä seismogrammin.)
Kuusi kuoli, 144 loukkaantui ja joitain ihmisiä on vielä kadoksissakin. HMMM. Japanin alla mannerlaatat ryskäävät ja on vain ajan kysymys kun tulee lisää tällaisia tarinoita uutisiin. Pitää vain toivoa, etteivät tuhot ole kauheat ja vähän sitäki tietty, että ehdin alta pois jos lisää on luvassa. Mutta kuten olen jo aikaisemminkin sanonut, niin tämä Toyaman lääni on sanottu olevan aika seiffi paikka järistysten suhteen. Koputan nyt puuta.

Se mikä Japanissa on maanjäristys on Suomessa ukkonen, joka saattaa osua päähän tai kaataa puita, jotka kaatuvat päähän, mutta that´s it. Ei ole meillä tulivuoria, järinöitä, hirmumyrkyjä tai tornadoja. On vain peilityyni kesäjärvi ja käet kukkuvat metsässä.

Japanissa on myös paljon enemmän myrkyllisiä eläimiä kuin Suomessa. Käärmeitä, hämppiksiä, ja merieläimiä. Mutta ei tämä kuitenkaan mikään Australia ole ja siitäkin maasta olen selvinnut hengissä kotiin.
Joten lopputuloksena tälle kaikelle: pyrin kaikin tavoin palaamaan kotio yhtenä kappaleena, vaikka mitkä hullut olisivat liikenteessä tai jyristykset pauhaisivat jalkojen alla. Jeps, that´s a promise, kohta nähdään!

Pysykää terveinä!