Kiirus

On kova kiire. APUA. Ja pieni paniikki. Taidenäyttelyä pukkaa ja ihanien kielimuurien takia moni asia etenee kauhean hitaasti. Kärsimättömälle luonteelleni turha hidastelu on myrkkyä. Tässä vaiheessa (eli 10 päivää ennen näyttelyä) pitäisi olla jo printtiä ulkona, mutta koulu on hieman hankalana taas. Koulultani kun löytyisi laadukas printteri joka tekee yli metrin levystä printtiä, mutta koska tarkoituksenani on myydä mun printtejä, koulutyypit miettivät sallivatko he mun niitä täten tulostaa, koska tarkoituksena on saada tempauksella taloudellista voittoa itselleni. No toki. Voisin printeistä TIETTY maksaa, mutta kun on hankalaa niin on hankalaa.

Toinen vaihtoehto on mennä painotaloon teetättämään printit. Se on aina kauhean mukava seikkailu, kun kieli on solmussa ja homma saattaa kestää yli viikon ja mikä kauheinta, se maksaa maltaita. Kävin hieman esitiedustelemassa hintoja ja sellainen haluamani kokoinen duuni maksaisi jotain 6000 yeniä. Ja kun tarkoituksenani olisi tulostaa noin 10 kpl sitä kokoluokkaa olevaa duunia, niin hommasta tulisi äkkiä tappavan kallis. Ja Galleriatila pitää kanssa maksaa. Joten jee. Ei ole ilmaista elämä.


Plan A on siis koulun superprintterin halvat printit ja yhteistyökykyinen kouluhenkilökunta joka hymyilee ja keittää kahvit samalla kun odottelen töitäni, Plan B on hankala ja tyly kouluväki ja tuhoisan tyyris painotalo ja Plan C, jota en toivo tapahtuvan, on ei kumpikaan edellisistä vaihtoehdoista ja tuhoutunut näyttely. No mutta sitä en salli tapahtuvan. Kaikki kyllä lopulta järjestyy.
Takaokan jumalat hohoi, vähän jeesiä kiitos!

On se vain niin kumma kun pitää kaikesta aina jotenkin vääntää kättä näiden ihmisten kanssa. Mutta ei se mitään, haba siinä vain kasvaa. Ja eihän tässä ole enää kuin 42 päivää kekkuilua näillä ilmansuunnilla. Sitten on aika pulahtaa viileään Urajärveen ja lämmittää sauna. AH. Sauna kuulostaa maailman kauneimmalta sanalta tällä hetkellä. Toivottavasti tajuatte nauttia saunomisesta täysin sydämin siellä!

Sadekausi on muuten juuri alkanut Takaokassa. Ilmankosteus voi lähennellä pian sataa ja kuumuus voi liimata t-paidan sekunnissa ihoon kun astuu ilmastoinnin pelastamasta huoneesta villiin luontoon. Vielä ei ole tilanne kuitenkaan näin dramaattinen, mutta kohta saattaa järjestyä mulle saunat ihan omasta takaa.


Mitäs muuta täällä on tapahtunut.
No ainakin allekirjoittanut on täyttänyt onnellisesti 24-vee. Se on aika isonihmisen ikä. Koulutyypit Nanako, Tom ja Tomoyo (plus Jenni tuli messiin) pitivät mulle söpöt illallisbibikset ja sain oikean KAKUNKIN ja kaikkea tosi syntymäpäivällistä. Koskakohan mulle on viimeksi tehty syndekakku, jonka päällä on ollut kynttilöitä? Varmaan kun olin 5 vee. Anteeksi jos nyt muistan väärin, äippä.
Mutta tuli oikein lämmin mieli siitä illasta.

work in process, making t-shirts

Sitten olen vain ahkeroinut kilttinä tyttönä koulussa, tehnyt t-paitoja Toyaman vuosittaiselle t-paita festarille ja omaan taidenäyttelyyni, piirtänyt elävää mallia, tehnyt julisteita ja kiillottanut paria urushii-lakka-levyä, josta kerron myöhemmin lisää kunhan ne jonain vuonna valmistuu ja voitte ihastella niitä kuvien muodossa.

T-paita designini - mallina Jenni.

Sitten me käytiin Jennin kanssa yhden mamman kotona, joka haluaa oppia puhumaan englantia, mutta toistaiseksi ei puhu sitä lainkaan. Joten sen englantia puhuvan tyttären kanssa läpistiin jotain ja sitten se mamma aina kyseli, että mitä me oikein puhutaan. Sillä on koira nimeltä Zero ja sitä pidetään autotallissa, eikä sillä ollut siellä ollenkaan leikkikaluja, jotain vasaroita vain lattialla. Sitten se mammeli sanoi, etten saa ottaa sitä syliin, koska se haisee niin pahalta. Aika zeromaista kohtelua sanon minä. Ja totta kai otin sen syliin, kun se oli niin raukka ja vapisi vain nallen suussa.

Jeps, siinä lähes kaikki mitä tänne kuuluu. Mitäs sinne?