keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Kielellisistä probleemoista



Olen ollut laiskimus blogini ylläpidon suhteen.
Gomen ne!
Mutta laiskimus en ole ollut muussa elämässäni.

Olen meinaan alkanut vihdoinkin opettelemaan japaninkielen kirjoittamista ja lukemista.
HURRAA!
Aika kauan siinä menikin, että tajusin kuinka paljon se tulisi helpottamaan elämääni. Jääräpäänä halusin vain keskittyä puhumiseen, ja se olikin ihan hyvä idea, jos meinaan lähtisin NYT pois, mutta koska aion olla täällä vielä elokuuhun asti, taitaa olla aika oppia väkkäröiden kirjoittamista.


Peruspuhumisen kanssa menee jo ihan hyvin. Kai. Se riippuu paljon päivästä ja tunnelmasta. Joinain päivinä itsetunto lepattelee taivaissa kun pystyy heittämään jonkun hyvän kommentin japaniksi tai jos yleensäkään ymmärtää vastata about oikein jos joku kysyy jotain. Silloin on hienoa olla olemassa. Toisinaan taas olo on kuin pikkulapsella, joka juuri ja juuri osaa sanoa pari sanaa... Ja ne päivät tosissaan masentavat. Mutta sieltä tuhon ja kadotuksen kielellisistä pohjamudista noustaan aina!
Kielen oppiminen kun on kovin myrskyisää. Ei kaitiken pidä ihan kauheasti säikähtää jos tämä päivä ei ollut verbaalisesti yhtä sujuva kuin eilinen. Kyllä ne vieraat sanat alkavat pikkuhiljaa tulemaan ulos suusta, kunhan niitä vain tarpeeksi usein uskaltaa käyttää.
Uskaltaminen onkin se juttu. Muistan, kun opettelin puhumaan englantia, ja oli varsin tuskaista joskus selittää jotain asiaa, koska pelkäsi tekevänsä virheitä. Ja siihen se selittäminen sitten usein jäikin. Nyt on ihan sama juttu japaninkielen kanssa. Sitä osaa jo jotain selittää, mutta liian usein kuitenkin käännän puheen englanniksi, sillä japaninkielen kanssa olen vielä niin epävarma. Toki teen virheitä lähes jokaisessa lauseessa, mutta kuitenkin niitä lauseita ymmärrettäisiin. Ja virheitä tekemällä oppii niiiiiiiiiin paljon! Joten pitäisi vain uskaltaa ja yrittää ja kompuroida ja kaatua ja nousta taas ylös. Tämä on japanin- ja kaikkien kielten oppimisen ydin.

(Siivitän juttujani uusimmilla meri-photoilla.)

Ja jos vain uskallan puhua japania, ihmiset täällä ovat niin innoissaan. Näkisittepä jotkut! Heittävät voltin riemusta kun sanon konnichiwa vaikka sen nyt osaa kuka tahansa sanoa. Japanilaisten mielestä heidän kielensä on niin vaikea, että jos ulkomaalainen osaa sitä vähänkin, hänen on pakko olla puolinero. (Olen muuten samaa mieltä japsien kanssa siitä, että heidän kielensä on vaikea.) Yrittämällä kommunikoida japaniksi, vaikka olisikin kuinka vaikeaa, voittaa paikallisten sydämet puolelleen. ( Tämä pätee varmaan taas kaikkia kansalaisuuksiin.) Ja kuten olenkin jo aikaisemmin kertonut, että täällä Takaokan mannuilla, harvat ihmiset edes puhuvat enkkua. Heidän kanssaan kielelliset vaihtoehdot ovat siis joka tapauksessa vähissä.


Mutta tosiaan, nyt on sitten aika opetella hiraganat, eli japaninkielen ”aakkoset”, jonka jälkeen otan haltuun katakanat, joilla kirjoitetaan lähinnä ulkomailta tulevat lainasanat, ja sitten lopulta siirryn kanjeihin, jotka ovat merkkejä, jotka ilmaisevat kokonaista sanaa ja ajatusta.
Näissä on haastetta, hyvät ihmiset! Mulla on vähän sellainen tunne, että en tule koskaan olemaan valmis tämän Japani-seikkailun kanssa. Tämä kieli ja kulttuuri tulee vainoamaan mua lopun elämääni, siltä tämä alkaa vähän haiskahtamaan.



Olen selkeästi ylittämässä nyt jonkinlaista kriittistä raja-aitaa vaihto-oppilaana olemisessa. Kohta kuusi kuukautta olen vaeltanut Japanin kaduilla tajuamatta lähes yhtikäs mitään mitä ympärillä lukee! Kuvitelkaapa, millaista elämänne olisi, jos ykskaks kadottaisitte taidon osata lukea. Miten vaikeaa olisi selvitä jokapäiväisestä elämästä.
(Tosin lukemisen ohella en ole myöskään osannut puhua tai käyttäytyä oikealla tavalla tai yhtään mitään.)
Lukutaidottomuus on alkanut juuri NYT, näinä päivinä, sapettamaan sen verran liikaa, että sille on pakko tehdä jotain. Aluksi kaikki oli vain jännää, uutta ja mielenkiintoista, oli oikeastaan ihan sama osasiko sitä lukea vai ei, oli niin kova vauhti päällä. Mutta nyt siskot ja veljet, muutoksen aika on käsillä!

Yksi ärsyttävimmistä lukutaidottomuuden tuomista haitoista on ollut, kun en ole osannut lukea sanaa: ILMAINEN.
HEHEH, olen muutaman kerran kylmästi painellut jonkun ILMAISEN tuotteen/tapahtuman/asian ohi, sillä en ole vain osannut lukea.
Mutta nyt, BEHOLD!
Japaniksi ilmainen on = muryou

無料  

Ja tässä ovat sen kanjit.
Ekan kanjin merkitys on –ei mitään- ja toisen –maksu-
Jeps, nyt tiedän sitten paremmin kun kultaa jaellaan kadulla ilmaiseksi. En kävele enää ohi.

Näiden kahden kanjin ohella osaan seuraavien sanojen kanjit:

Puu = ki 木
Metikkö (pienempi kuin metsä) = hayashi 林
Metsä = mori 森
Tuli = hi 火
Nainen = jo-sei 女性
Kuukausi, kuu = tsuki 月
Päivä = hi (huom. Lausutaan samalla lailla kuin tuli, mutta kanji on eri) 日
Minä = watashi 私


Mutta kuten sanottua, aluksi valloitan hiraganat. Niillä voin sitten kirjallisesti selittää kaiken, vaikken kanjeja osaisikaan. Sanomalehteä tai muuta kirjallisuutta en tosin pysty lukemaan ennen kuin hallitsen jotain 2 000 kanjia, joten siitä herkusta ei tarvitse unelmoida vielä vähään aikaan.. Kaiken kaikkiaan kanjeja on noin 10 000.
Kuinkakohan paljon on olemassa heitä, jotka nämä kaikki osaavat? HM.

(Pekka, mitä ovatkaan nämä linnut?)

Olen kysynyt monilta nuorilta japanilaisilta harrastavatko he kanjien opiskelua vapaa-ajallaan. Eivät kuulemma. Se ei siis tee sinusta kulmakunnan makeinta tyyppiä, jos osaat kaikki 10 000 kanjia. Tai tekee varmaan JOISSAKIN nörttivallankumous-piireissä, mutta yleensä kun nuori japanilainen on ne pakolliset 2 000 merkkiä kerran koulussa oppinut lukemaan, niin niillä pärjää jo vallan mainiosti elämässä.

(Tämä ei nyt mitenkään liity aiheeseen, mutta tällaisia meriolentoja oli rantautunut piitsille kauhea määrä pari päivää sitten. Raukkojen joukkoitsemurha..)


Mutta toivottakaa mulle tsempit noiden väkkyröiden opetteluun. Sitä tarvitaan. Alkaa tulemaan pikkuhiljaa jotain järkeä tähän elämään kun alkaa ymmärtämään mitä kylteissä, tienviitoissa ja papereissa lukee. Mun Japani-elämässä aikuiseksi kasvu on vielä kaukana, mutta nyt ollaan jo noin esikoulu-vaiheessa. Julistan täten siis vauva-en tajua mistään mitään -aikani virallisesti päättyneeksi.
Banzai!
じゃあ、またね!


ps。Meikä lähtee lauantaina Tokioon pystyttämään jotain taidenäyttelyä. Mahtaa tulla mukavaa. Mutta siitä lisää ensikerralla! Heipat!

3 kommenttia:

bonanza kirjoitti...

Hittolainen, nyt oli hyvä posti! Ja vieläpä kera hyvien kuvien!!

Tosiaankin onnea vaan skriptuuran syynäämiseen, kyllä se siitä salettiin lähtee kulkemaan. :)

Täällä päässä sen sijaan kaksi ihmistä treenaavat itseään sushimestareiksi! Huomenna olis tarkoitus vääntää tätä jaloa snäkkiä n. 20 ihmiselle naposteltavaksi! Jos oot tsekannu viime settien kuvat feispuukissa niin lupaan, että ne tulevat olemaan vain alkua!

Joten kun sitten joskus Suomessa vanhan kodin sapuskoita ikävä tulee, niin riennät tänne sushikekkereille, NE?!

Anonyymi kirjoitti...

Voi Jonna!

Symppaan täböllä sun japsin opiskelua. 日本語の勉強をがばれえ!Ite oon nyt vuoden opiskellu ja täytyy sanoo, valitettavasti, ettei helppoa oo! Kanjit ovat mullekin ongelma, kun ei millään tahdo löytyä aikaa joka viikko vähintään 3 tuntia niiden opiskeluun. Niin nimittäin pitäisi tehdä. VÄHINTÄÄN. Japanista tekee tuplahaastavan just se et ei riitä, että osaa kieliopin ja puhumisen vaan lisäksi pitää hallita 2 kokonaan uutta ja erilaista kirjoitusjärjestelmää. Kanjit ovat erityisesti haastavia koska nei vastaa mitään mitä meil on länkkäreissä.


Esim. toi sun mainitsema kuu, kuukausi: 月 lausutaan (tsuki) mutta kas kas eipä aina lausutakaan. Jos tarkoitetaan kuuta (siis planeettaa) sanotaan (tsuki). Kuten esim. syksyllä täysikuun öögailu: tsuki-mi (vrt. hana-mi keväällä). Sitte jos tarkoitetaan kuukautta sanotaankin (gatsu). Kuten "yksi kuukausi": "一月" (ichi gatsu). Ja joo: jos tällä merkillä halutaan kuvata taas sellasta asiaa kun maanantaita (moonday?), niin lausutaankin: "月日" eli (getsu yoobi).

Sori jos tiesit tämän ennestäänkin. En haluu pätee tai ahistaa vaan enemmänkin auttaa.

Ei pidä ahdistua vaan taipua kuin bambu ja lopulta singahtaa vaikeuksien kautta ylpeänä ja suoraselkäisenä japanin kielen mestarina! Uskon että pystyt siihen! Banzai! gambaree!

Tässä jotain apua opiskeluun, toivottavasti hyödyttää:

Kana-merkkien opetteluun, testi päivässä pitää lääkärin loitolla:
http://www.ichigo.se/kanaflash/

40 perusverbiä:
http://www.generationpez.net/japanese/data/40verbs.swf

Kanjien muistamis -apua:
http://kanji.koohii.com/

Kanjisanakirja (tosi hyvä):
http://www.saiga-jp.com/kanji_dictionary.html

Mikolta kannattaa kysyä lisää. Se tiedonjanoinen hullu on itseoppimisen mestari. Pärjäilyjä sinne vaan. Meijän uus kyotoon saapumisaika on 4.4. tulkaa käymään jenskan kaa jos/kun ehitte.

Anonyymi kirjoitti...

erittain mielenkiintoinen, kiitos