GENKI

HEIPPA! We´re GENKI!

Ei me kyllä oikeasti olla kovin genkejä (eli terveitä), sillä Iina (ja varmaan vähän Jannekin) toi mukanaan Suomesta irtonamien ja joulufiiliksen lisäksi myös flunssan! Tänä aamuna se sitten iski muhunkin, voihan pahus. Passitin Iinan ja Jannen Kanazawaan, niin saan rauhassa kohmeloida ja flunssailla Ichanin luona ennen suurinta koitostamme eli Tokiota! (Ichan on muuten japanilainen kaverini, jonka luona asustellaan parhaillaan). Huomenna vähän ennen keskiyötä hypätään bussiin, joka vie meidät Tokion valtavuuteen ja kaaokseen. Siellä ei ole aikaa olla flunssassa, joten toivottavasti en tästä pahemmin ruve köhimään.

Sitten hieman kuvia matkan varrelta:

Melkein heti kun Iina ja Janne saapuivat Takaokaan, mentiin nopeasti laulamaan joululauluja aseman alle. (Mitäs muutakaan!)
Mun ei oikeasti pitänyt osallistua tähän, mutta en voinut vastustaa kiusausta..

Mun mielestä näiden tyyppien joululaulut olivat ihan tylsiä!
Olisin halunnut päräyttää mielummin jotain suomeksi.

Ichan, yksi Takaokan parhaimmista tyypeistä, toimi kapellimestarina. Me asustellaan Iinan ja Jannen kanssa Ichkun luona, ja saadaan kirjaimellisesti olla kuin kotonamme siellä. :) Olemme siitä hyvin iloissamme, vaikka talossa onkin joskus kylmä kuin pakastimessa ja vessa on vain reikä lattiassa :)

Laulannan jälkeen suunnattiin muihin illan juhlistuksiin.
Joulu oli kaikenkaikkiaan sopivan sekava, lämminhenkinen ja hyvin erilainen mitä yleensä. Ihmekkös. Iina ja Janne toi ehdottomasti palan Suomea tullessaan: Ihanaa beibet!
Janne on ottanut kaikki joulukuvat, kiitos siitä hänelle!

Hiro luokkakamu ja pöljäke.

Maki luokkakamu ja Makin posse. Joulun ravintola-illallinen ennen lopullista sammumista.

Mio on ihanin!

Nämä kaksi mustapukuista, pitkänhuiskeaa suomalaista kerää täällä ansaittuja katseita :)

Iinuska pääsi merelle ja löysi heti aarteita :)

Nyt on oikeasti aika sanoa, että:
HYVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ UUTTA-VUOTTA KAIKILLE!
Olkaa varovaisia ja pitäkää itsenne terveinä.
Me tapaamme jälleen ensi vuonna!
PUSIPUSI!

Meriii Kurisumasu!

Joulu on jo ohi, mutta so not. Iina ja Janne on täällä mun luona onnellisesti, ja me ollaan tosi genkejä. Seuraavat kuvat on ottanut Janne Pulkkinen, minä olin jouluna liian yopparai-Jonna, joten kamera jäi kotiin. Hyvä niin!
Hyvää joulua kaikille ja hyvät Uudet-vuodetkin samaan syssyyn, sillä en ole varma voinko postata mitään ennen vuotta 2008. Iinassa ja Jannessa on niin paljon hommaa! :)

Joulupukki on muuten kotoisin Japanista!

Snow madness in Toga

LUNTA! Kyllä näette oikein, auton päällä on PALJON lunta. Mika Lehto nappasi mut lauantaina vuoristokyläänsä Togaan, jonne ajaa Takaokasta noin tunnissa. Miten lähellä se onkaan ja miten erilainen maailma siellä odottikaan! Vaikka olin kuullut, että odotettavissa tosiaan oli lunta, aivot eivät voineet tajuta sitä kun lähdettiin vielä syksyiseltä näyttävästä Takaokasta liikkeelle. Togassa asuu n. 800 ihmistä ja paikassa on oma hulppea hiihtokeskuksensa, jonne aion ehdottomasti mennä pian lumilautailemaan. Ja kuka tietää, ehkä karkaan sinne töihinkin joku päivä! Illan suunnitelmissa oli mennä paikallisen seurapiiri-sankarin herra Kawasakin idylliseen vuoristotaloon syömään ja juomaan. Sounded like a killer plan to me.

Kawasakin talo oli ihana: iso, lämmin, kotoisa, japanilainen ja kauniin metsän vieressä. Ja siellä oli kaiken lisäksi vielä koiria ja kissojakin! Herra järjestää usein kotonaan isoja bileitä, missä hän kokkailee ja viihdyttää vieraitaan soittamalla saksofonia, pianoa tai milloin mitäkin. Tällä kertaa paikalla oli kokonainen "bändi": erilaisten instrumenttejen soittajaa riitti pilvin pimein eli saimme nauttia myös live-musiikista. Jossain vaiheessa iltaa minäkin innostuin soittamaan rakkainta instrumenttiani, eli suutani, ja siitähän ei meinannut tullut loppua. Sitä tuli sitten laulettua ties mitä biisejä No woman no cry:sta Yesterday:hin..
Anteeksi vain kaikki paikalla olijat, Japani saa mut laulamaan.

Tuli otettua aika huonoja kuvia yleisfiiliksestä, mutta tästä voi saada jonkinlaisen käsityksen millaista kämpässä oli. Juomaa ja ruokaa riitti (kuten Japanissa AINA) ja paikalla oli hyvä sekoitus erilaista sakkia. Meidän istuessa iltaa lämpimän takkatulen lepattaessa nurkassa, ulkona riehui lumimyräkkä. Tuli tosi jouluinen olo ekaa kertaa täällä.

En ole ollut täällä kauhean paljon tekemisissä ulkomaalaisten kanssa, mutta pikku hiljaa alan törmäämään Toyama-alueelle eksyneisiin ulkkareihin. Monet ovat enkun opettajia, kuten tämäkin herra "Hu". Hän on irlantilainen, joka oli illan aluksi tosi hiljainen, mutta jossain vaiheessa sillä niksahti päässä ja se alkoi esittämään puolisokeaa merirosvoa, joka puhui hemmetin vakuuttavalla merirosvo-irkku-murteella. Se oli todella hauskaa, mutta myös todella outoa..

Tim on Uusi-seelantilainen opettaja...

..joka eksyi lumeen, eikä häntä koskaan löydetty.
(No löydettiin me se myöhemmin.)
Mutta oikeasti Togassa voi helposti eksyä jonnekin lumiseen metikköön, joten siellä ei parane lähteä seikkailemaan, etenkään huppelissa.

Kun aamu valkeni, niin valkenivat myös maisemat. Kirei desu ne!
Toga on parhautta mitä en oikein voi vielä edes kunnolla käsittää.

GHIBLI MIES

Tältä näyttää Toyama, jossa käyn kaksi kertaa viikossa japanintunneilla. Tateyama -vuoriston näkee vain harvoin selkeästi, usein se on pilvien ja sumun takana.

Mulle kuuluu ihan hyvää, kiitos kysymästä.
Viidakkotalo on nimensä veroinen paikka: se on viidakossa. Ja se on pelottava. Hilla sanoi kirjeessä, että ehkä sen ullakolla asuu totoro, muttei totoro asuisi niin tyhmässä paikassa. Ellei se ole varta vasten mua varten sinne muuttanut. En pidä siitä talosta yhtään, ja siellä asuminen saa mielen ajoittain apeaksi, mutta kyllä siitä selvitään. Varsinkin kun pääsen muuttamaan uuteen paikkaan! :)


Meidän koulussa oli vierailija eilen! Mutta Kataama Mitsunori ei olekaan ihan kuka tahansa miekkonen vaan hän on mies, joka työskentelee Ghibli- studiossa! Miten hienoa se onkaan. Hän selitti, että on erikoistunut 3D-juttuihin ja on esim. vastuussa Prinsessa Mononoke -elokuvan metsänhengestä tippuvista ja leijuvista kimallepartikkeleista. Kaikki varmaan tajuavat heti mistä on kyse! Mutta musta oli jotenkin niin hienoa tavata mies, joka on vaikuttanut maailman hienoimpien elokuvien valmistumiseen. Ihan kuin olisi tavannut itse Hayao Miyazakin! Melkein. Mitsunori on myös tehnyt Mononoke -elokuvan villisikahengen, mönjälierut 3D-llä. Voitteko kuvitella!

Näitä kimallepartikkeleja tarkoitin. Ymmärsitte varmaan.

Sitten hän selitti miten Howlin liikkuva linna toimii. Tiesin sen jo aikaisemminkin, sillä olen katsonut makin of -pätkiä siitä, mutta olihan se ihan eri juttu kuulla kaikki japaniksi ja vielä omassa koulussa.
Ehkä parasta kaikessa oli kuitenkin se, että Mitsunori näytti meille salaisia pätkiä Totoro -elokuvasta. Sellaisia mitä ilmeisesti näkee vain Ghibli-landiassa Tokyossa, jos sielläkään. Eli Lauri, olit aivan oikeassa! Tätä pätkää ei ole moni nähnyt. Mutta sitten aloin miettimään, että sähän olet käynyt Ghibli studioilla? Etkä siis nähnyt tätä sielläkään? Onko tämä siis vain todella harvojen herkkuja! Tiedoksi kaikille, tässä "salaisessa" kohtauksessa nekobasu eli kissabussi tulee hakemaan pikkutyttöä lennolle ja ykskaks kissabussja on IHAN SIKANA. Se on sairaan söpöä.


Tässä on vanha tuttu Mio the tutor. Me oltiin Mion kanssa syömässä ilmaiset herkut, kun Toyamassa järjestettiin juhla kansainvälisislle ihmisille, jotka asuvat siellä. Kaikki oli ilmaista ja kyljystä riitti. En ole syönyt niin hyvin ja niin ilmaiseksi kolmeen kuukauteen.

Syöpöttelyn ja juopottelun lisäksi tarjolla oli tanssia ja laulua. Tämä tyyppi oli luultavasti Venäjältä, mutten mene vannomaan.

Miksei kukaan kysynyt, että heittäisinkö letkajenkan siellä! Vähänkö olisin halunnut.

Mä lähden nyt viikonlopun viettoon. Koska viidakkomajassani ei ole nettiä, toivotan kaikille hyvää viikonloppua ja Iinalle ja Jannelle erityisterkut, että mä sekoilen ja hikoilen täällä, että saisin teille bussia ja yösijaa ja hostellia varatuksi. Eli kohta nähdään, vähänkös se on jännää!

MATA NE!

LIVE ART BATTLE 2007, Part II

Tässä on tapahtuman saitin eka sivu, jossa on kuva mun selästä!

Ja täältä löytyy kaikki kilpailu-entryt.

Tässä ovat kaikki taiteilijat, tuomarit ja järjestäjät iloisessa ryhmäpotretissa. Kello on tässä vaiheessa jotain kuusi illalla ja tämän jälkeen suunnistettiin ravintolaan syömään ja juopottelemaan. Kyseessä oli NOMIHOUDAI! Eli "all you can drink". Maksoin 3000 yeniä (n. 18 euroa) koko illasta, ja sain juoda niin paljon kuin halusin (drinkkejä, olutta, viiniä, mitä vain), eikä ruoastakaan ollut puutetta. Mitäs luulette, toimisiko tällainen systeemi Suomessa?
:)

Seuraavaksi opettajani Takeyaman ottamia kuvia musta. Laitan tänne vielä lisää kuvia tapahtumasta kunhan saan niitä kavereilta.

LIVE ART BATTLE 2007

Mun koulu järjestää joka vuosi Live Art Battlen, jossa kahdeksantoista taiteilijaa kisaavat kuka saa aikaiseksi päräyttävimmän taidespektaakkelin 90-minuutissa live-yleisön edessä. Taiteilijat valitaan joka vuosi portfolion perusteella, joten oli aikamoinen onni ja kunnia, että pääsin osallistumaan näinkin erikoiseen tapahtumaan.
Voittaja tulisi voittamaan 100 000 yeniä eli noin 617 euroa. Aikaa jees, vai mitä!
En tiennyt ollenkaan, mitä tuleman pitää, joten valmistauduin kisaan aika rennoin rantein. Kuulin kuitenkin PÄIVÄÄ ennen h-hetkeä, että kisalla on teema! Okei.. No mikäs se teema on?
"KIZUKU".
Okei.. mitä se tarkoittaa?
Noh, lukuisten kyselyiden jälkeen selvisi, että se tarkoittaa jonkin vaikean asian rakentamista tai jotain sinne päin. Selvä peli, olin jo miettinyt päässäni ihan erilaista kuvaa, mutta ei auttanut muuta kuin kääntää kelkka ja alkaa ajatella jotain rakentamiseen liittyvää..
Oli muuten myös aikamoinen show kerätä tarvikkeet kasaan kisaa varten, sillä eihän mulla ole täällä mitään järjettömiä määriä maaleja! Onneksi ystävällinen sensei antoi pienelle lapselle värejä. Arigatoo vain Adachi!


Takuro on mun luokalla ja hän on yksi tapahtuman pääorganisoijista. Tässä vaiheessa (kello 10 aamulla) kaikki on vielä ihan normaalia, eikä mulla ole aavistustakaan mitä päivä toisi tullessaan.

Tämä taiteilija-herra Ushio Shinohara on täällä pieni kuuluisuus, mutta hän asuu nykyään New-Yorkissa. Ikää papalla on jo 75 vuotta, mutta se ei näytä vauhtia hidastavan. Aamu alkoi reippaasti boxing paintingillä, eli nyrkkeily-maalauksella, jossa tämä vauhtiukko upotti hanskansa musteeseen ja purki kaiken mahdollisen angstin isolle kankaalle. Mielenkiintoisen näköistä toimintaa! Shinohara oli kisan yksi neljästä tuomarista.

BANG! Taiteilijan piti välillä ottaa happea happipullosta, niin kova oli meininki. Ihmiset istuivat kankaan edessä ja mustetta lensi joka paikkaan. Ketään ei näyttänyt kuitenkaan kiinnostavan vaatteiden likaantuminen, niin haltioissaan ihmiset olivat.

Okei sitten itse taidekisaan. Tässä on yksi kisakumppanini.. JEP! Elikä tässä taidekisassa tosiaan pistettiin kaikki peliin! En tosiaankaan tiennyt, että olisi pitänyt heittää vaatteet pois ja kieriskellä maalissa, mutta ei kaikkea voikaan aina tietää. Tässä vaiheessa olin kuitenkin vielä autuaan tietämätön mitä ympärilläni tapahtui, sillä kuuntelin kaverin i-podia ja keskityin maalaamaan omaa työtäni. Sarahille kiitos, että hän otti kuvia kamerallani!

Partavaahtoa naamaan niin hyvä tulee!

Ja vaatteet pois!

Japanin lippu syntyi tuskien kautta.

Mio ja Mion kamu ovat mun kanssa samassa koulussa. He olivat ainoat mun lisäksi, jotka saivat osallistua kisaan meitin koulusta. Monet olivat kuulemma hakeneet. Muut taiteilijat tulivat muualta, kuten Tokiosta ja Osakasta. Jep, Mio ainakin tiesi, mistä tässä kisassa on kyse! It was about getting down and dirty!

TAIDE ON TUSKAAAAA! Tuska on taidetta. Hyihyi tytöt, teidän kynnet menee likaiseksi. Mutta siitäpä vasta tuomarit tykkäävät.

Mä olen likainen, mutta siitä viis. Mio on meidän koulun sekopäisin tyyppi. Vaikken oikein osaa jutella sille (eikä se mulle), niin meillä on aina kivaa jos me jotain tehdään yhdessä.

Toisena työnä tytöt maalasivat KALOILLA! Kizuku -teeman jälkeen siis viisi taiteilijaa pääsi vielä finaaliin. Ja tytöt olivat yksi joukkue viidestä. Kaikki sekopäisimmät pääsivät jatkoon, joten mulla ei ollut mitään mahista. En tajunnut olla tarpeeksi sekopää.

Tässä on mun yhden miehen joukkue nimeltä: jonnakonna.
Mikäpäs muu.

Kizuku.... Mitäköhän olisi täällä mulle vaikeaa rakentaa...
NO IHMISSUHTEITA!

90-minuuttia on muuten tosi lyhyt aika tehdä taideteos. Tässä on kuitenkin lopputulos.
Kawaii ja sitä rajaa, sanoivat monet.

Tässä on mun lempparityö, joka oikeasti esittää jotain! Ja kaiken lisäksi tämän teoksen tekijä, Codai Nakamura Osakasta, on tosi hyvä tyyppi!

Art Battle oli varmaan tähän asti kuluneen Japani-reissuni kohokohta. Tämän oudommaksi meininki ei oikein voi enää mennä. Tai niinhän mä luulen..
(Voi olla, että päivitän lisää kuvia tänne kunhan saan niitä kavereilta. Tosin kyllä näistäkin kuvista saa jo aika hyvän käsityksen tapahtumasta :)

Joten ei muuta kuin BANZAIIIIIIIIII!