Baibai Tokyo, hellou Takaoka!

No niin kaverit, Tokyo on nyt toistaiseksi taaksejäänyttä elämää. Sinne pitää mennä ison rahapussin kanssa (jos haluaa shoppailla, liikkua kaupungiosasta toiseen ja biletttää) ja aikaa pitää olla, että jotain ehtii nähdäkin. Tokiossa voi kyllä elää halvallakin (hostelli maksaa halvimmillaan 2000 yeniä=13 euroa ja ruokaa löytää kyllä halvalla), mutta siellä on niin paljon ihanaa ostettavaa! Erikoisia vaatteita ja krääsää, mitä ei Euroopasta löydä, joten parempi olla hieman matkakassaa mukana, ettei ala harmittamaan.

Kazumi tuli hakemaan mua aamulla hostellilta ja lähdettiin katsastamaan Roppongia ja Asakusaa. Kazumi on ollut vaihto-oppilaana Lahden Muotoiluinstituutissa, mistä bongasin tytön.

Koolein juttu kenties eilisestä oli SUMON kohtaaminen! Oltiin Asakusan Sensoji temppelissä, jossa kyseinen sumopainija oli käynyt visiitillä ja ihmiset halusivat ottaa julkkiksesta kuvia. Yllättäen jengiä tuli lisää ja lisää, eikä raukka päässyt lähtemään mihinkään. Hehe, mun onni, sain hienon kuvan!

KAZUMI! Eilen satoi vettä ja oli vilu. Perjantaina oli hellekelit.
Aikamoista säänvaihtelua, kuuluu kuulemma syksyyn.
(Kuva Roppongin pilvenpiirtäjä -alueelta.)

Sensoji temppelissä oli savuava pytty, josta paikalliset huiskuttivat savua naamaansa uskoen tulevansa näin kauniiksi ja hehkeiksi.

Tokyon kaupat ovat värikkäitä eikä pakkauksista tiedä aina niiden sisältöä.

Pehmoautomaatti vailla vertaa.

Uenon kaupunginosasta löytyy rämettä ja pilvenpiirtäjää (vaiko kerrostaloa) vierekkäin.

Tsukijishijoon kalatorin vieressä on perinteikäs Hama-rikyu -puutarha väkkyräpuineen ja siltoineen. Vastakohtien maassa kuvaan kuuluu perinteisen rinnalle uusi ja moderni.

Samainen puutarha.

---------------------------------------------------------------------------------------------------


SITTEN koira-asioihin. Roppongissa törmäsin koiria myyvään liikkeeseen ja sydämessä kuohahti ikävästi. Oli jotenkin surkeaa katsella avuttomia pentuja pienissä kopeissaan ihmisten töllisteltävänä. Vaikuttivat liian pieniltä olemaan jo erossa emoistaan, tai sitten vain vaikuttivat olevan väärässä paikassa siellä ikkunassa. Jotkut koirat taas olivat jo aika isoja, eikä niillä ollut tilaa liikkua yksiöissään. Vaikuttivat stressaantuneilta. Sitten siellä oli yksi ihan Ramseksen näköinen kaveri ja tuli kauhea ikävä. Hyvä, etten ostanut ja pistänyt kassiini!

Tästä lähtisi koira n. 820 eurolla matkaan.
HUOM. se on alennuksessa...

Antakaa sakea.

---------------------------------------------------------------------------------------------------


Illalla oltiin Kazumin entisten opiskelukavereiden ja parin opettajan kanssa tyypillisessä japanilaisessa ravintolassa, missä piti istua tyynyllä ja kypsentää itse oma ruokansa. Mielenkiintoinen ilta kaikenkaikkiaan. Kukaan ei osannut puhua englantia (paitsi toki Kazumi) joten kommunikointi oli pitkälti kiinni elekieleilystä.



Bad quality video number one:

FISH MADNESS!

Koska kärsin yhä jetlagista, mikä tarkoittaa, että kello viideltä yöllä (tai aamulla) täkäläistä aikaa olen elämäni vedossa, oli helppo lähteä tänään kuuluisalle kalatorille Tsukijishijoon. En ole koskaan eläissäni nähnyt niin kummallisia mereneläviä, ja monesti tulikin mieleen, että ovatko jotkut olennot tosiaan peräisin merestä vai Marsista.. Kalakauppiaat päristelivät pienillä kalankuljetus-kulkuneuvoillaan viittäsataa ympäri jättimäistä lemuavaa hallia. Varmaan moni turisti on saanut surmansa siellä, niin päättömästi (mutta kuitenkin varsin zenmäisen tottuneesti) he liikkuivat. Kuudelta suuri osa kaloista oli jo vaihtanut omistajaa, joten kannattaa pyrkiä vieläkin aikaisemmin paikalle jos haluaa nähdä todellista kalasekopäisyyttä.
FISH MADNESS! THIS IS SPARTAFISHMARKET!

Torin vieressä on pieniä sushi -ravintoloita, joissa raaka ja tuore kala päätyy parempiin suihin. Pieniä kojuja on reippaasti, mutta silti pari paikkaa on erityisesti noussut suuren yleisön suosioon. Varmaan Lonely Planet parina vuotena mainostanut mestoja, jonka ansiosta joissain ravintoloissa oli tajuttomat jonot ja toisissa ei jonoa lainkaan. Kala on kuitenkin samasta merestä ja menut näyttivät samoilta, joten en tajua missä on taika.. Ehkä toisilla kokeilla on paremmat veitset kuin toisilla. Mun kokki tekee parempaa ruokaa kuin sun kokki.

Yksi eurooppalaispariskunta oli jonottanut kaksi tuntia yhden suositun paikan edessä paria suupalallista. IHAN järjetöntä! Menin syömään viereiseen paikkaan (joka oli lähes tyhjä), mutta ainakin Cameron Diazille (jee) sapuska oli joskus kelvannut: nimmari ja valokuva olivat seinällä.
Tsukijishijoon kalatori on kyllä Tokion parhaimmistoa, jossa voi aistia aitoa japanilaista hulluutta.

Haisulipalloja?

Saisiko olla kuivattuja meduusanlonkeroita?

Slimy folk

Kuoriaiset Kuusta?

"Annas kun mä näytän sulle miten kalaa leikataan"

MUSTETTA!

AARg.

"Yksi mustekalaa, kaksi mustekalaa.."

Lohikäärme?

Jättimäiset tonnikalat olivat torilla suosittuja.

Tuliaispaketti -ehdotus äipälle Suomeen :)

Alien?

MAAILMAN ISOIN JOKU!
(Viimeisten sisäpiiritietojen mukaan Kuningasrapu:)

Sitten kokki leikkasi nämä kaikki mönjät lautaselle ja minä söin ne!
Maailman tuoreinta sushia, nam.

Masayon kanssa Shibuyalla

Tänään löysin elämääni MASAYON! Tämä energinen ja vauhdikkaasti kävelevä japanilaisneito halusi tulla pariksi yöksi hostelliin asustelemaan, koska hän keräilee kokemuksia. Ennen tapaamistamme hän oli kiertelemässä Japania ympäri ämpäri, mutta saapui sitten kotikaupukiinsa Tokioon ihan vain, että voin kaapata hänet matkaoppaakseni! Eli tänään on ollut varsin turvallista vaeltaa kun paikallinen on pitänyt kädestä kiinni. Ihanaa ja ihanaa ja ihanaa.

Lähdettiin aamulla varhain Shibuyan kaupunginosaan etsimään housuja (Shibuyalta löytyy paikka missä on SE superristeys jossa triljoonat japsit kävelevät ristiin rastiin. Monissa musavideoissa mm. on näkynyt tämä kyseinen mesta).
Löysin kengät, paidan, hajuveden, tee-se-itse-miso-keitto-pakkauksen (NAM!), tusseja, adapterin, toisen paidan....... mutten housuja! Sitä mitä etsii ei koskaan löydä.. Nyt mulla on tasan kahdet (vanhat) housut loppuelämäkseni kun menen Takaokaan, eikä siellä ole kuitenkaan kuin kioski. Voihan.

Tässä kuvia tältä päivältä. Löysin mm. makean koiranvaatekaupan mistä saisi Ramsekselle upean mehiläispuvun! :). Sitten näin kaupan jonka seinä oli vuorattu nalleilla (siellä ei saanut kuvata, mutta kuvasin silti ja lopulta ostinkin sieltä sitten t-paidan), muovisia ruoka-annoksia ravintoloiden edustalla, nukkuvia bisnesmiehiä metrossa, elävän mustekalan pussissa, apaattisia kaloja altaassa, koulutyttöjä (jee!!) ja kaikenmaailman automaatteja.