Kanazawa

Tässä on soijajäätelöä Kanazawasta, olkaapa hyvä! Soija saattaa kuulostaa oudolta jäätelöön yhdistettynä, mutta se oli kuitenkin tosi naminami, kuten moni muukin outo ruoka täällä Japanissa.

Me oltiin tyttöin kaa viime lauantaina Kanazawassa elikä "Pikku Kiotossa", josta yksi mun koulukaveri Linda on kotoisin. Sinne ajaa Takaokasta noin tunnissa, eli varsin ulottuvilla on tuokin Japanin ihme. Päivä oli sateinen, joten kuvat on otettu aika pitkälti sisätiloista, mutta mikäs siinä. Ihana havainto Kanazawasta oli meri, jossa on hyviä aaltoja, mikä tarkoittaa, että siellä voi surffailla! JOSPA vain mulla olisi surffilauta ja märkäpuku ja auto niin olisin jo siellä. Mutta mulle ei ole kuin polkupyörä. :(

Ensiksi me ajettiin Lindan kotiin (kaikista vasemmanpuoleisin tyttö), jonka mamma teki meille herkku-ruoat. (Ja otti meistä tärähtäneen kuvan).

Puhuva nukke, talking doll!

Linda koti oli ihanan iso, verrattuna mun ja Kazumin koppiin, joten oli vapauttavaa vain vaellella huoneesta toiseen oikeassa japsi-kodissa. Niillä oli tällainen alttari siellä. Esi-isille tai jumalille "uhrataan" tai annetaan tähän riisiä, kukkia ja kaikkea muuta hömpänpömppää.

Lindalla on isoveli, joka on jo onnellisesti naimisissa ja poissa kotoa. Hän sai juuri tyttären, jolle annettiin nimeksi NATSU eli kesä. Söpöä. Tämä oudonnäköinen polkupyörä oli yksi Lindan veljen häälahjoista. Ei mikään ihme, että se oli jätetty vanhempien luokse hoitoon..

Kanazawan rautatieasema. Vasemmalta oikealle: Mochiko, Bucchin, Hitomi ja Linda. Bucchin on Kazumin luokalla ja se valmistaa ihan sairaaaan hyvää luumuviinaa kotikonstein. Ja mikä parasta, se asuu ihan meidän naapurissa! Ollaan perjantaina menossa kyläilemaan Bucchinin patojen ääreen.

Kanazawan ostoskeskuksen satumetsäkahvila.

Ostoskeskuksesta löytyi myös KIITOS -niminen kauppa. Ei ollut kuitenkaan Suomi-kamaa myynnissä, jotain roinaa vain.

21st Century Museum, Kanazawa. Onko kuvassa jotain outoa?

OMG! There´s people underwater!

Kyseessä oli hämäys uima-allas, jossa oli vain ohut kerros vettä lasien välissä, jotta se näyttäisi oikealta uima-altaalta. Ihmiset pääsivät katselemaan toisiaan joko altaan ala- tai yläpuolelta. Voi miten tavattoman ihmeellistä!

Kotimatka oli pimeä, mutta iloinen.

Kiva päivä koulussa

I SALUTE YOU, tervehdin teitä, tutut ja tuntemattomat blogini lukijat!
Täällä Takaokassa alkaa nyt syksy. Ruska eli kooyo värittää puut ja mun pitää alkaa valmistautumaan ensimmäiseen talveeni Japanissa. Olen kuullut huhuja, että japsit eivät osaa lämmittää talojaan talvella, tai he eivät yleensäkään osaa rakentaa taloja talvikäyttöön, joten sisätiloissa on MUKA kylmempää kuin ulkona. Ainakin joissain talouksissa. Mutta enköhän minä suomalaisena sissinä selviä yhdestä pahimmillaan n.-3 asteisesta talvesta! Camaan! Laittakaa kolmosen jälkeen nolla niin sitten alkaa olla jo vilu.

Tältä näyttivät koulumatkamaisemat kello yhdeksän aamulla.

Mulla on ollut tänään kivaa koulussa. Sitä sattuu täällä aika usein, mutta nyt perjantaina on ollut erityisen mukavaa. Aamu alkoi robottikurssilla (virallisesti äänikurssilla). Kuulostaa jännältä, ja sitä se juuri olikin :) Sain rakentaa lego-robotin, joka voisi tehdä vaikka minkälaisia temppuja, mutta mun tekemä robo on tosi vajaaälyinen.
Ja tässä se on:

RAULI-ROBOTO!

Tässä on Rauli todellisuudessa. Ei se oikeasti tuhoa mitään.

Kun robo-tunti loppui, mun luokkakaverit tai oikeastaan työhuonekaverit pitivät mulla tervetuliaisjuhlat. Se on hyvin tavallista Japanissa: jos johonkin yhteisöön, kuten työpaikalle tai luokalle tulee uusi jäsen, sille pidetään juhlat. Musta tämä oli vähän liioittelua, mutta tulihan siitä tosi hyvä mieli. (Olen selkeästi nöyrä ja vaatimaton suomalainen joissain tilanteissa.) Luokkikset tekivät mulle perinteistä Osakasta kotoisin olevaa ruokaa TAKOYAKIA, elikä suomeksi mustekalapullia. Tai voi pullan sisällä olla muutakin kuin mustekalaa, kuten katkarapuja ja juustoa jne. Ne on kyllä tosi hyviä! Lähes lempiruokaani täällä.

Yuki on graafinen suunnittelija ja tosi hyvä pullanpyörittäjä!

Machiko syö nattouta, elikä vähän niin kuin mädäntyneitä papuja tai vastaavaa.. Tämä on Japanin mämmiä: näyttää ihan kauhealta, mutta jotkut tykkää :)

Ne penteleet laittoivat mutkin hommiin.

Pieni vaaleanpunainen graafikko herää minussa Japanissa. Kawaii.

Tämän kuuloista englantia täällä puhutaan. Eli aika rankkaa japani-enkkua. Mulla on KAUHEA kiire oppia puhumaan japania, koska...Kyllä te tiedätte!

Usva on syönyt osan Futagami-Yamasta. Näkymä koulun ikkunasta kello kolme päivällä.

Loppukevennykseksi monille tuttu pandavideo! Tää tuli eilen telkkarista ja Kazumi näki tämän ekaa kertaa elämässään. (Itse olen nähnyt tämän ehkä noin miljoona kertaa.)
"Motha panda was so suprised!"
Kyl nauratti ihan vallan kauhiast!

Koulun bileet

Meidän koulussa järjestetään joka vuosi hulinat, jossa opiskelijat voivat esitellä ja myydä töitänsä. Tapahtuma oli varsin onnistunut ja lämminhenkinen. Tarjolla oli ruokaa, tanssia, musiikkia, hyvää meininkiä ja ennen kaikkea taidettataidettataidetta!

Tässä on mun tutor Mio 20vee. Mio on paras japanilainen englanninkielen puhuja koko Takaokassa! Hän pieksee kaikki opettajatkin ihan tosta noin, vaikka silmät kiinni ja suu sidottuna. Englantia hän on oppinut puhumaan toki koulussa (mikä ei ole täällä päin lainkaan itsestäänselvyys), mutta hän kuuntelee myös joka päivä tunnin jotain englanninkielistä radiokanavaa. Muutenkin Mio on yleislahjakas kaikessa mitä hän tekee, hän aloitti mm. juuri venäjän kielen opinnot...

Tässä on mun työhuonekaverit Kana (JOO, ihan normaali tytön nimi täälläpäin :) ja Machiko. He myivät kaikenlaista itsetekemää kamaa kuten t-paitoja, kortteja ja pinssejä.

Momoko on mun ja Kazumin naapuri. Sillä oli pieni koju meidän koulun juhlissa missä se myi ilmeisesti kirjekuoria... Huomatkaa mun tekemä kortti roikkuu narulla!

Takami sai koulun bileisiin tyttö-maalauksensa valmiiksi. Takami näyttää todella stereotyyppiseltä feminiinisen sirorakenteiselta japanilaismieheltä.

Yksi makeimpia juttuja koulufestareilla oli tanssiesitys, joka vaikutti hyvinkin perinteikkäältä pukuineen, naksuttimineen ja kuvioineen. Tämä oli kertakaikkisesti hienoin tanssi mitä olen koskaan nähnyt! Missäköhän voi ottaa tanssikursseja....





Tässä on mun koulun sisäpihaa. Bileissä soitti ehkä maailman oudoin yhtye..

Lauantai iltana oltiin syömässä ulkona. Paikalla olivat Kazumi, Mika, Peltosten perhe eli Junko ja Mikko sekä heidän ystävänsä Natsuko ja Taketo.
Tuli taas maistettua ennenmaistamattomia makuja kuten sammakonreittä, mössöä joka paistetaan ison lehden päällä (Taketon kotialueen perinneruokaa), mustekalaa, simpukoita, korealaista pizzaa (näytti ihan meidän nokkoslätyiltä) ja ties mitä kaikkea. Japanissa kun mennään kavereiden kanssa syömään, tarjoilija tuo pöytään erinäisen määrän ruoka-annoksia, mistä jokainen voi mielensä mukaan napata omalle lautaselleen mitä haluaa. Elikä kukaan ei tilaa omaa annosta vaan kaikki jaetaan kimpassa. Laskukin.

Taketon kulinaristiset kokemukset.

Matsutake mania!

Japanilaiset tykkäävät matsutake -sienistä (suomeksi männyntuoksuvalmuskoista)! Niissä on kuulemma niin vastustomattoman herkullinen tuoksu ja mitä ilmeisemmin myös maku. Suomalaisiin sieraimiin odööri ei mitä luultavammin sovi.

Japanissa matsutakesta on kirjoitettu jo 1200-luvulla runoja. Se on ollut alun perin keisarin ja korkeamman hovin ruokaa. Japanissa matsutake liittyy syksyn ritualisoimiseen.

Japanissa ja monissa muissakin maissa kasvaa matsutakeja, mutta Japanissa ne ovat TODELLA harvinaisia ja muissa maissa ne eivät ole yhtä laadukkaita (=lemuavia). Mutta suomalaiset sienet ovat kuulemma MELKEIN yhtä hyviä kuin japanilaiset, joten siitä johtuu tämä valtava matsutake-haloo viime aikoina.

Katselin eilen televisiota ja sieltä tuli matsutake-ohjelmaa joka oli kuvattu Suomessa. Nämä kaksi seikkailijaa olivat matsutake-pyhiinvaellusmatkalla siellä kotomaassa.

He olivat ihan kipinöissä kun pääsivät lopulta metikköön.

Suomi-uutisissa oli jotain juttua näistä tyypeistä.

Matsutaken tunnistaa tuoksusta. Pienet sienet ovat parempia kuin isot. Yhdestä Suomesta tuodusta sienestä maksetaan täällä n. 2000-3000 yeniä (12-18 euroa), mutta yksi japanilainen matsutake maksaa 20000-30000 yeniä! Ovat siis sienet hinnoissaan..

Kun sieniä oli tarpeeksi, alettiin kokkaamaan...

Sienet grilliin ja menoksi.

OISHII = NAM !!!

Ja japsiyleisö oli taas ihan myyty!

Karaoke fever!

Kukkuluuruu, mitäs kuuluu?

Seuraavaksi esittelen kasan hyvin sekalaisia kuvia ja juttuja täältä Japanista.

Täällä TV-ohjelmat ovat TODELLA outoja ja absurdeja. Ohjelmissa voi tapahtua oikeastaan mitä vain. Erityisesti showt missä on mukana ruokaa ja julkkiksia on tosi kuumaa tavaraa . Ohjelmassa ei todellakaan tarvitse olla mitään tolkkua, kunhan meno on tarpeeksi outoa ja äänekästä, niin hyvä tulee. Tässä on pari kuvaa tytöstä, joka voi syödä niin paljon kuin vain napa vetää! Kirjaimellisesti. Gyary-sone (taiteilijanimi) on nyt tosi suosittu hahmo televisiossa. Tyypillinen ohjelma, missä hän on mukana on katsomista kun hän syö kymmeniä lautasia tyhjäksi ja ihmiset ihmettelevät vieressä. "OOOOOOOH". Hänen vatsalaukkunsa on todella venyvä ja hän ahtanut yhden syömisiltansa aikana jopa 16 kiloa ruokaa naamaansa! Sitten hän käy vessassa (ei oksentamassa, vaan ruoka tulee ulos luonnollisia reittejä) ja voi taas syödä lisää. Tytöllä on kaksi isoveljeä, jotka ovat aina syöneet kuin hevoset, joten Gyary-sone on mättänyt yhtä paljon ruokaa naamaansa kuin he (ja enemmänkin) ja tämän takia hänelle on kehittynyt supervatsalaukku.
Parasta tässä kaikessa on se, ettei hän liho ollenkaan. Hän on tosi pieni ja tosi söpö, joten suosio on täällä takuuvarma.

"Nam, sadas lautanen menossa."

Tässä on MINOMONTA. Hän on maailman kiireisin ihminen, ainakin jonkin vuoden Guinnesin ennätyskirjan mukaan. Hän nukkuu kuulemma pari tuntia yössä ja lopun ajan tekee töitä TV-maailmassa. Tätä herraa näkee siis koko ajan telkkarissa.

TABI

Ostin jo Tokiosta tabit, elikä sorkkakengät, niin kuin olen itse ne nimennyt. Ne ovat todella mukavat jalassa ja kieltämättä erikoisen näköiset joten käytän niitä nykyään koko ajan. Tabit ovat lempikenkäni maailmassa! Kengät ovat lähinnä tarkoitettu työläisille, joten kun kävelen muka muotitietoisena ympäriinsä, ihmiset naureskelevat, että kappas, turistilla on duunarin kengät jalassa! Mutta eipä siinä mitään, sorkkatossuja en vaihda enää mihinkään.

Löysin Tokiosta erikoiset sukat. Hmmm, kukakohan on nyt plagioinnut ja ketä! Huomatkaa, että "lakupekka" on sukan ala-, ei yläpuolella... Täällä olisi nyt rotusyrjintä-aktivisteille hommaa.


Japanikotini viereisellä pellolla kasvaa isoja kasveja ja tämä mies kaivaa joka päivä jotain tosi salaperäistä salaojaa niiden keskelle. Pitäisiköhän mennä kysymään mitä hän touhuilee?

Kukkajuttuja Maija-tädille!

IKEBANA
Törmäsin pienimuotoiseen ikebana -näyttelyyn ja tämä systeemi oli minusta kaikkein kaunein.

Perhonen Pekalle! Täällä on valtavia perhosia, mutta ne lepattelee menemään niin lujaa, ettei ole mahdollista ottaa niistä tämän selkeämpiä kuvia. Mutta jos lykästää, nappaan joskus vielä parempia.

Tässä on mun pää-sensei Hirafumi Adachi. Hänellä on tosi hyvä huumorintaju, mutta hän ei puhu lainkaan englantia. Me aletaan kohta maalaamaan taulua ja päätin yllätyksellisesti tehdä PANDAN! Ostin mahtavan pandakuvakirjan kirjakaupasta :) Sensei tässä opettaa miten käytetään japanilaistyylisesti teroitettua, elikä veitsellä veistettyä lyijykynää. Teroittimeen he eivät täällä koske.

Emi Kiyokawa selittää mystisiä menetelmiä Takami-sanille.

Takami-san on mun kanssa Nihonga -maalauskurssilla. Hän on todella hyvä piirtämään ja maalaamaan.

Tässä on Toyaman linna.

Ja loppuhuipennukseksi olin eilen neljän aikaan yöllä laulamassa karaokea! FIRST TIME SINGING KARAOKE IN JAPAN!
Se oli hieno hetki ihmisen elämässä. Hauskaa oli löytää HIM:iä ja LORDIA japsimasiinasta. Ja vaikka onkin hieman vaikeaa laulaa hyvin, eli nuotissa Hard Rock Hallelujaa niin pakkohan se oli edes yrittää. Luultavasti japanilaiset eivät niin kauheasti lämmenneet sille musiikille :) Mutta he olivat kyllä tyytyväisiä kun lauloin ainakin kymmenen eri laulua illan aikan! Joka laulun jälkeen tuli raikuvat ablodit, totta kai:) Karaoken laulaminen tapahtuu pienissä kopeissa, joihin mahtuu n. seitsemisen ihmistä. Tämä voi toki vaihdella eri paikoissa. Sitten niihin koppeihin voi tilata juomaa. Hinnoista en tiedä, koska saavuin paikalle niin myöhään, joten en maksanut mistään yhtään mitään. :)