Koirat vuorella

Sunnuntaina oltiin Tateyama -vuoristossa koirien kanssa sähläämässä. Herättiin Kazumin kanssa kuudelta aamulla (olin juuri saanut unirytmini normaaliksi ja heti piti heräillä aikaisin:), pakattiin kamat ja lähdettiin Peltosille. Peltoset ovat yhtäkuin Mikko ja Junko ja nykyään myös pieni Piko, joka on 3kk vanha shibainu -koiranpentu. Shibainut muistuttavat suomenpystykorvia ja ovat täällä yhtä perinteinen koirarotu kuin suomikset siellä.
Sitten haettiin Junkon kaveri Seiko matkan varrelta ja hänen kaksi koiraansa Tenten ja Kotarou. Matka vuoristoon kesti pari, kolme tuntia ja perillä odotti paljon koiraomistajia koirineen. Kyseessä oli jokavuotinen, en osaa sanoa kuinka perinteikäs, koiratapahtuma, missä tehdään eripituisia vuoristolenkkejä koirien kera, hengaillaan koiraihmisten kanssa ja lopuksi voi osallistua häröily-agilityyn (ei kovin kovatasoiseen) ja muuhun oheistoimintaan. Eli aika hieno reissu koirahullulle ihmiselle. Kiitos vain kovasti Peltosille, että otitte mut mukaan!

Arigatoo gozaimasu Junko for taking me to the dog extravaganza! It was very nice day for me!

Moni tietää varmaan wasabin? Se on sitä vihreää, rankanmakuista töhnää, mitä voi laittaa sushiin ja muuhun japanilaiseen ruokaan. No, tällaisilla plantaaseilla niitä kasvatetaan. Kasvista käytetään sen juuri tahnan valmistukseen.

Kahdeksanvuotias Tenten oli touhukas ja äänekäs tapaus. Sille sai sanoa monesti päivän aikana URUSHAI!! eli olepa hiljaa.

Pikosta tulee isona aikamoinen veijari. Sen näkee jo katseesta :)

Seiko, Junko, Mikko ja koiruudet.

Tämän kaverin häntä ja korvat olivat värjätty.

Tällä herralla ei ollut toista takajalkaa. Hyvin kuitenkin näytti liikkuminen sujuvan rullatuolissa.

Päivän lopuksi jotkut pukivat koiransa hassunnäköisiksi ja sitten mentiin ympyrää ja esiteltiin omaa haukkua.

Samurai-koira oli oma suosikkini, mutta sen sijaan transu-koira voitti kilpailun...

Eli tämä.

Nukuttaaaaaa jo.

Suomi-Japani bileet

Kautta Totoron täällä on ollut vilskettä ja vilinää! Tänään lauantaina oltiin Kazumin kanssa etsimässä mulle housuja ja ylläripylläri Takaoka onkin isompi paikka mitä luulinkaan. On isoja ostoskeskuksia ja jopa Totorolandia! Löydettiin siis Studio Ghibli kauppa ja se oli menoa sitten.. Edes Tokiosta en löytänyt vastaavaa (en tosin ole ollut vielä Ghibli studioilla, mutta menossa ollaan). Olen positiivisesti yllättynyt Takaokaan, ei ollakaan ihan Takapajulassa :)

TOTORO 4-EVA!

Perinteisen japanilaisen maalauksen kurssilla sain kokeilla HC -kamoja eli perinteistä mustetta ja pensseliä. Näillä välineille harjoitellaan mm. Kanji -merkkien maalausta. Tuollaisia levyjä hierotaan mustaan astiaan ja sekoitetaan veteen ja niin syntyy hyväntuoksuinen vahva muste. Pensseli oli märkänä todella terävä, eli hyvät kamat on meidän senseillä.

Tässä ollaan sensei Tsujiai:n Sound information processing training -kurssilla. Tiedä häntä mitä sekin tarkoittaa. Nimen mukaan kyseessä pitäisi olla jotain ääneen liittyvää, mutta mies puhui kyllä kaikesta mahdolliseta maan ja taivaan välillä. Mennään mm. luokkaretkelle Kiotoon marraskuussa katsomaan kuinka paikallisia samurai ja kauhu -leffoja tehdään jne. elikä kyseessä on tosi monipuolinen, omituinen ja hämmentävä kurssi. Meitä oli tunnilla vain KOLME oppilasta, missä siis kaikki olivat??? No, ainakin meidän luokassa on jättimäinen telkkari.

Tsujiai yritti takeltavalla englannillaan selittää mulle tärkeitä tarinoita. Aina kun jokin juttu ei sujunut (tätä tapahtui usein), hän kaivoi kaapista jonkun ihmeellisen robottikameran tai kirjan. Tunnin lopuksi pöytä oli täynnä kirjoja ja robottikameroita :)

Koulutie kohti kotia.

Riisipelto on tyhjennetty. Pellon takana on mun Japanikoti.

-----------------------------------------------------------------------------------------------

OKEI, ja nyt kerron Japani-Suomi tapahtumasta. Elikä eilen perjantaina oli Takaokassa perinteikäs jokavuotinen suomi-japani gettogether. Minä ja Kazumi saatiin kutsu sinne, ja olin ihan että jee, miksipäs ei. Koulussa kerrottiin, että pidän siellä puheen eikä paljon muuta. Kyseessä oli lopulta todella hieno tapahtuma, todella hienossa ravintolassa ja sisäänpääsykin oli todella hieno 3000 yeniä. Onneksi koulu sponssasi mut ja Kazumin sisään. Paikalla oli myös Mika Suomesta (hän on japaniekspertti :) ja työskentelee nyt tässä Takaokan lähellä vuorella, jonka metsässä asuu karhuja ja käärmeitä!) sekä Mikko Peltonen joka on naimisissa Kazumin opettajan kanssa ja joka on valmistunut Lahden Muotoiluinstituutista korusepäksi SEKÄ kukas muu kuin Suomen suurlähettiläs Jorma Julin. Mukana oli toki myös japanilaisia, mutta heitä en osaa nimeä :) Kyseessä oli siis hienot ja kansainvälisiä suhteita lämmittävät juhlat. Siellä soitettiin kaiken lisäksi lyyramusiikkia!

Tässä yksi ruokalaji monista mitä eilen syötiin. Pizzan päällä oli valkoisia katkarapuja, joita esiintyy vain tällä alueella.

Juhlien jälkeen käveltiin puistoon, jossa pidettiin kolmipäiväisiä runonlausumisfestivaaleja. Juhlan aikana lausutaan 4500 runoa kirjasta nimeltä Manyoushu. Meidät puettiin perinteisiin pukuihin (vuosimallia 900) ja pistettiin lausumaan tanka-runoja. Yhden runon lausuin itse suurlähettilään kanssa. Meillä oli meidän suomi-japani-ryhmä mukana joten lausuttiin siinä mukana muutama muukin runo. Ja kaikki tämä näytettiin paikallistelevisiossa! Voin siis sanoa, että olen ollut telkkarissa Japanissa, eikä yhtään vähempää kuin itse Suomen suurlähettilään kanssa. Ja vielä lausumassa runoja japaniksi. WHAT!

Tässä on meidän runoryhmä :) Takarivillä toinen vasemmalla on Takaokan pormestari.

About tältä me näytettiin telkkarissa (kyseessä on siis eri ryhmä, mutta kuitenkin). Runo-ohjelmaa lähetetään non-stop kolme päivää .

Käytiin valoisalla katsastamassa paikka ja tältä näyttää meidän kelluva runonlausumisrakennuksemme.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Tänään oltiin teeseremoniassa. Se on tosi monimutkainen systeemi, en suosittelisi tämän harrastamista levottomille ihmisille.

Seremonian jälkeen teeporukka halusi kuvan meistä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä kuva on omistettu Maija-tädille, koska tässä on kauniita kasveja :) Ja vähän äidillekin, sillä takaa löytyy TONTTUJA! Voi ei, ne ovat vallanneet Japaninkin..

Ja tämä menee kanssa Maijalle, koska tässä on kauniita lootuksia.

Kun etsittiin mulle housuja, törmäsin HelloKittyyn..

...Nuuskamuikkuseen...

...Mangakirjakauppaan, jossa oli miljoooooooona mangakirjaa...

...Koiranvaateliikkeeseen, jossa oli yksi hylly PELKÄSTÄÄN PANDAPUKUJA!!...

..Ja tässä on sakea tosi HIENOISSA pulloissa. Kalaetiketti on sen takia, koska juoma sisältää kalanevää....

..Ja tässä on lisää japanilaista viinaa.

MOIKKA!

Futagami Yama ja meri

Olin ekaa kertaa merellä! Kazumin autolla päristeltiin kymmenisen minuuttia kotiovelta ja siinä se sitten oli: suolalta ja simpukoilta tuoksuva Japaninmeri. Halusin toki nähdä itse meren, mutta hartaimpana toiveenani oli löytää rannalta simpukoita. Ja löysinkin! Olin koko illan yhtä hymyä. Tuo meressä oleva kivivalli on luonnollisesti tyrskyjä, myrskyjä ja tsunameja vastaan. Täällä on kuitenkin aika turvallista maanjäristysten ja tsunamien suhteen. Se on TOSI hyvä juttu, mutta pitäähän Japanissa nyt ainakin yksi maanjäristys kokea! Mielellään PIENI sellainen :)

Seuraavat kuvat on otettu Futagami vuorelta, joka on Takaokan oma vuori, ihan mun koulun vieressä seisova järkäle. En aluksi tajunnut, että se on vuori, sillä täällä on koko ajan kauhean mäkistä ja kumpuista, joten on tosi vaikea tajuta milloin on kyseessä vuori ja milloin vain normi kumpu. Ja tässä tapauksessa voimme puhua vuoresta. Oltiin juuri hienosti paikalla auringonlaskun aikaan ja fiilikset olivat ihan toisesta maailmasta. En ole koskaan nähnyt niin vahvaa pinkkiä ja sinistä auringonlaskussa: Japanin taivaanmaalarit olivat ihan tulessa tuona iltana!
Kun päästiin vuorelta, ajeltiin mun tervetuliaisillalliselle, mihin osallistuivat kaikki opettajani, REKSI, tutorit (Mio ja Yuki) ja Kazumi ja Yukari, jotka ovat olleet Lahden Muotsikassa vaihdossa. Todella ystävällistä toimintaa jälleen :)

Eka ja toka päivä koulussa sekä Imizu Hikiyama festivaalit

OSOITTEENI ON:
MY ADDRESS IS:

Johanna Uhrman
Leopalace Dream
2-10-59-110
Shugo-machi, Takaoka
933-0983 Toyama JAPAN

Näkymä kotitaloni pihalta.

Maanantaina alkoi sitten koulu. Siellä oli koordinaattoria, opettajaa, tutoria ja kaverin kaveria vastassa. Käteen pinottiin kasa paperia ja informaatiota ja hirveä pulputus kävi japaniksi. Muutama henkilö sadasta puhuu jotenkin englantia joten oli taas aikamoista eleilyä, että sai asiansa ymmärretyksi. Onneksi Kazumi tulkkasi hienosti:) Edes koulun rehtori ei puhunut kuin hätäistä englantia, joten tuli hieman epäinternationaalinen olo. Ja samalla myös tajusi, että nyt pitää alkaa tunkemaan sitä japaninkieltä aivoon ihan tosissaan. Luultavasti naapuripitäjässä olisi japaninkielen tunteja tarjolla, joten matka käy sinne jos ne mut sinne vain huolii. Ja kyllähän sitä koko ajan oppii sanoja kun vain kuuntelee.

Mulla alkaa koulussa seuraavat kurssit:

-Japanese traditional painting (perinteistä japanilaista maalausta ja piirustusta)
-Fresco production (fresco maalausta!)
-Image information processing training (ei tajunnut yhtääään mitä tämä on.. :)
ja
-Sound information processing training (äänen tekemistä taidetarkoitukseen kenties?)

Eli ainakin tulee olemaan erilaista jos jotakin. Opet kysyivät, että olenko kiinnostunut web designista, johon vastasin kieltävästi joten eipä ainakaan sitä tarvitse tehdä. Enemmän olisin odottanut ihan vain maalaamista tai piirtämistä, mutta ei voi koskaan tietää mitä noi kurssit sitten käytännössä tarkoittaa. Iloisin mielin siis mennään.

Koulun vieressä on VUORI FUTAGAMA, jonka rinnettä kiipesin jonkin matkaa. Tältä näyttää Takaoka hieman ylemmästä perspektiivistä.

Ensimmäinen bambumetsäni löytyy ihan koulun vierestä.

Rinteellä oli hautausmaa.

Ötökät ovat täällä tätä kokoluokkaa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nyt tiistaina mulla oli sitten ensimmäinen oppitunti: perinteistä japanilaista maalausta ja piirtämistä. Tunnin (tai tuntien) aluksi kävi taas kauhea pölpötys japaniksi ja meidän sensei Emi Kiyokawa esitteli perinteisiä maaleja ja vehkeitä millä taidetta on ennen tehty ja tehdään kai vieläkin. Vaikea sanoa varmuudella kun en tajunnut mitään.
Sitten alettiin piirtämään kukkia ja vihanneksia. :) Se oli ihan jees, mutta kommentointi oli tyyliin: "very good, draw more bigger". Mulla oli vain normikokoinen luonnoslehtiö ja yksi tussi mukana, joten oli vähän vaikea piirtää isosti. Kaikilla muilla oli isot paperit ja kaikenmaailman kyniä ja pensseleitä. En tiennyt, että tultaisiin piirtämään, joten tuli vähän epäinformoitu olo. Lopulta yksi opettaja haki mulla kaikki mahdolliset välineet ja ilmeisesti saan pitää ne. Vaikea taas sanoa, kun en tajunnut mitään :) Sitten kaikki opettajat vain katosivat jonnekin ja luokka jäi piirtämään. Jossain vaiheessa alkoi ramaisemaan ja lähdin kotiin.

Emi Kiyokawa selittää japaniksi perinteisen japsimaalauksen eli Nihongan saloja.

--------------------------------------------------------------------------------------------------


Eilen maanantaina oli aikamoiset juhlahulinat tässä lähistöllä. Imizu Hikiyama festivaalit koostuvat juhlatuulella olevista nuorista ja vanhemmistakin miehistä, jotka työntävät ja vetävät ympäriinsä isoja kärryjä, jotka ovat täynnä lamppuja. Ja toki yleisöstä joka tätä kaikkea katsoo. Juhlien tarkoituksena on kiittää jumalia hyvästä riisisadosta (ja varmaan hyvästä sadosta yleensäkin). Mennessään miehet (naiset eivät saa osallistua kärryjenvetoon) lauloivat, huusivat, elämöivät ja paukuttelivat kaikenlaisia paukuttumia. (Lisätietona miksi naiset eivät saa vetää kärryjä: NO siksi koska tämän juhlan pääjumala on nainen ja hän tulisi mustasukkaiseksi jos kulkueessa olisi naisia..) Oli äänekäs ja surrealistinen meininki. Jotkut sedät kävivät tuttavallisiksi kun olin niin oudon näköinen ja he olivat ilmiselvästi hieman yopparatteja elikä kännissä, joten he tulivat tiedustelemaan, että mistä päin maailmaa olen kotoisin. Se oli hieman pelottavaa, koska japanilaiset ovat yleensä tyyniä kuin viilipytyt ja yhtäkkiä joku tulee huutamaan korvaan, että mistähän neiti on kotoisin. Selvisin kuitenkin hengissä kotiin.